Savotat hukkuvat lumeen Lapissa

Savukosken Kairijoen savotalla eväitä nauttivat hakkuukoneen kuljettaja Jorma Junttila (vas.), Metsähallituksen tiimiesimies Jari Kantia ja hankintapäällikkö Juha Pyhäjärvi sekä metsäkoneurakoitsija Antti Ollila. Kuva: Kari Lindholm

Honkatulet kuumottavat evästaukoa viettävän savottaporukan poskipäitä Itä-Lapissa Savukosken Kairijoella, jossa on meneillään Metsähallitus Metsätalous Oy:n talvisavotta.

Paikka löytyy Kemihaaran erämaan kainalosta, noin 50 kilomeriä Lokan kylän itäpuolelta.

Savotan kupeella sijaitsi kuuluisa Lattunan lanssi, jonne Kemi-yhtiön metsäpäällikkö Hugo Rickhard Sandberg vedätti puukuormia höyryvetureilla Kemijokeen uitettavaksi yli 100 vuotta sitten.

Nyt Samperin veturien jäljillä möyrivät metsäkoneet, jotka ovat vaikeuksissa ennätyksellisen paksun lumipeitteen takia. Savotta oli tarkoitus aloittaa aiemmin, mutta lumi ehti ensin.

”Ensin käytiin neuvotteluja porolaitumien käytöstä paliskunnan kanssa, ja sitten kotkanpesien huomioiminen aiheutti ongelmia sopivan korjuuajankohdan suhteen. Eipä me syksyllä arvattu, että tästä talvesta tulee näin mahdottoman luminen”, nokipannukahvia ryystävä Metsähallituksen Itä-Lapin tiimin esimies Jari Kantia Savukoskelta päivittelee.

Metsähallituksen Pohjois-Suomen hankintapäällikkö Juha Pyhäjärvi mittaa savotan lumensyvyydeksi peräti 140 senttimetriä. Lukema on yli puoli metriä enemmän kuin normaalina talvena.

”Lumi hidastaa korjuuta. Tuottavuus laskee ja kustannukset nousevat”, Pyhäjärvi sanoo.

Metsähallituksen miesten ja savotalla urakoivan savukoskelaisen metsäkoneyrittäjä Antti Ollilan kauhukuvana on, että lunta saattaa tulla vielä runsaasti lisääkin.

Vaikka hakkuukone pääseekin etenemään lumen seassa, kasvava lumimäärä vaikeuttaa puun ajoa välilanssiin, ja saattaa kevään edetessä estää sen kokonaan.

”Käytössä on erikoistelat, jotka on tehty parantamaan kulkua syvässä lumessa. Meillä on näitä 10 000 euron hintaisia telasarjoja neljässä koneessa”, Ollila kertoo.

Urakoitsija laskee korjuukustannuksien kasvavan paksussa lumessa hakkuutavasta riippuen noin kolmanneksella.

”Kate hupenee lumihankeen. Nyt käytössä oleva kolmostason lumilisä on suurin, ja se kasvattaa hakkuutaksaa 10 prosentilla. Mutta kun lunta on näin paljon, sekään ei riitä.”

Korvatunturintieltä Kairijoelle erkaantuvaa Järviselän metsäautotietä reunustavat miehen korkuiset lumipalteet, joita täytyy madaltaa savotan liikenneturvallisuuden takaamiseksi noin 20 kilometrin matkalta.

Lisäksi puunkuljetusautot tarvitsevat kymmenittäin sivuutuspaikkoja, jotka ovat vielä kätkössä lumen alla.

Pyhäjärvi laskee, että hirmuisen lumimäärän takia metsä- ja talvitiestön aurauskustannukset ovat nyt kaksinkertaiset normaaliin talveen verrattuna.

”Talviteitä piti ensin jäädyttää ja poljettaa, ja sen jälkeen niitä on jouduttu sulamisen estämiseksi auraamaan jatkuvasti. Pysyvä lumi satoi jo lokakuun lopussa, eikä maa ehtinyt jäätyä.”

Pyhäjärvi arvioi, että talvikorjuukausi on lyhentynyt Lapissa kolmisen viikkoa noin 30 vuodessa. Metsähallituksen vuotuisesta hakkuutavoitteesta 45 prosenttia saadaan jänkien takana sijaitsevista talvileimikoista, joihin korjuukalusto ei pääse kesäkelillä.

Metsäteitä on rakennettu valtion maille ahkerasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, mutta niitä ei ole vieläkään riittävästi.

Lapissa Metsähallitus joutuu tekemään joka talvi 500–600 kilometriä talviteitä, jotka ovat käytössä marras-joulukuusta huhtikuun alkuun. Näiden ajokuntoon panemiseen ja auraamiseen käytetään normaalitalvina noin 1,5 miljoonaa euroa.

”Vaikka talvikorjuu tulee kalliiksi, ja vaikka huomattava osa talven puukauppatuloista käytetään kustannusten kattamiseen, tämä on silti kannattavaa”, Pyhäjärvi summaa.