Suojelualueiden ikääntyminen paikkaa vanhojen metsien puutetta Etelä-Suomessa, mutta hitaasti – 10 prosentin suojeluala vuonna 2030 vaatisi miljardi euroa vuosittain

Etelä-Suomen suojelualueiden puusto on pääosin melko nuorta. Kuva: Timo Filpus

Etelä-Suomen metsien suojelualueet ovat kasvaneet 1980-luvun olemattomista pinta-aloista yli 400 000 hehtaariin. Vanhoista, yli 120-vuotiaista metsistä valtaosa on kuitenkin suojelematta. Kuva: Timo Filpus

Metsät ovat kehittyneet monella mittarilla arvioiden luonnon monimuotoisuudelle parempaan suuntaan. Lahopuuta, lehtipuuta ja suojelualueita on paljon enemmän kuin 1980-luvulla.

Vanhojen metsien pinta-ala sen sijaan polkee paikallaan tai on jopa vähentynyt.

Valtakunnan metsien inventointiin perustuvat tiedot nosti esiin Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Kari T. Korhonen MTK:n ja SLC:n webinaarissa perjantaina.

Etelä-Suomessa vanhaksi metsäksi luetaan yli 120-vuotiaat ja Pohjois-Suomessa yli 160-vuotiaat metsät.

Etelä-Suomen vanhoista metsistä vain murto-osa sijaitsee suojelualueilla. Suojelun lisäämisestä huolimatta vanhojen metsien määrä maan eteläosassa on laskenut 2000-luvun huipustaan 1980-luvun lukemiin, alle 400 000 hehtaarin.

Aika korjaa puutteen pikkuhiljaa, kun suojelualueilla sijaitsevat nuoremmat metsät varttuvat. Suojeltujen metsien pinta-ala Etelä-Suomessa on noussut 1980-luvun liki nollasta 400 000 hehtaariin, mutta yli 120-vuotiaiden suojelumetsien osuus on vielä pieni.

Katariina Latva toi julki nuoren metsänomistajan näkökulman monimuotoisuuden vaalimiseen.

Hänen tilallaan monimuotoisuudelle arvokkaita ovat esimerkiksi peltojen keskellä sijaitsevat saarekkeet ja metsäpalon koettelemat kuviot. Hakkaamatta jää myös majavan valtaaman ojan läheinen metsä. Riistalle jätetään tiheikköjä hakkuissa.

Latva korosti, ettei monimuotoisuuden vaaliminen yli sukupolvien hoidu itsestään.

"Jos haluaa pitää monimuotoisuuden tulevaisuudessakin, pitää olla edunvalvontavaltuutukset ja testamentit kunnossa."

Latva toi myös esiin, että monimuotoisuuden huomioiminen jo nyt helpottaa sopeutumista EU:n metsäsääntelyn tiukentumiseen.

"Vaatimusten lisääntysssä on helppo toimia, kun jotain on jo tehty."

WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen korosti pirstoutuneisuuden haitallisuutta luonnolle. Suojelualuerajaukset pitäisi saada nykyistä suuremmiksi.

"Ennen kaikkea tarvitaan maisematason suunnittelua ja priorisointia. Saataisiin parempia tuloksia, jos tarkasteltaisiin useiden maanomistajien metsiä kokonaisuutena."

Esimerkiksi pienten suojelualueiden arvo kasvaa, jos niiden välisellä talousmetsävyöhykkeellä huolehditaan lahopuun säilymisestä.

"Mutta se edellyttää suunnittelua."

Jos Etelä-Suomen tiukasti suojeltujen metsien osuus haluttaisiin nostaa 2020-luvulla 10 prosenttiin, METSO-ohjelma pitäisi kymmenenkertaistaa nykyisestä, Suominen mainitsi. Se edellyttäisi miljardin euron rahoitusta vuosittain.

Sitran johtava asiantuntija Timo Lehesvirta pohti, mistä miljardi euroa metsien suojeluun otetaan.

"Olen huomannut voiman, virran ja rahan merkityksen silloin, kun ympäristön suojelusta on tullut osa taloudellista toimintaa. Ympäristötavoitteet tullaan integroimaan maailmassa, jossa sekä vahva talous että nyt vahvistuva luonto luovat hyvinvoinnin."

Lehesvirta uskoo, että markkinamekanismit ohjaavat jatkossa entistä enemmän varoja monimuotoisuuden suojeluun.

"En sano että onko Suomen osalta miljardi siinä, muta useamman nollan verran rahaa on luvassa."