Entistä useampi metsänomistajatarvitsee tukea puukauppaan
Suurten metsätilojen omistajat tekevät puukauppoja lähes vuosittain. Heillä on siksi käsitys markkinoista ja puukaupan toiminnasta. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoMetsänomistajan ja ostomiehen kohtaaminen on usein epätasapainossa. Metsänomistajalle puukauppa saattaa olla ainutkertainen, mutta puun ostajalle kyseessä on rutiinitoimi.
”Vaikka puunmyyjä tuntisi myyntikohteen ostajaa paremmin, puunostaja pystyy yleensä arvioimaan paremmin sen arvoa” sanoo vanhempi tutkija Pekka Hyvönen Metsäntutkimuslaitokselta.
Metsänomistajat eivät välttämättä ole enää selvillä kaikista puukauppaan liittyvistä asioista ja kokevat puukaupan vaikeaksi ilman ulkopuolista apua. Tämä on havaittavissa muun muassa metsänhoitoyhdistysten valtakirjakauppojen sekä puun ostajien sopimusasiakkuuksien lisääntymisenä.
Vaikka puuta on määrällisesti myyty kuten ennenkin, puukaupassa on havaittavissa selviä muutoksia. Metsänomistajien tietotaito on vähenemässä omistajakunnan rakenteen muuttuessa.
Tämän vuoksi omatoimisuus puukaupan kaikissa vaiheissa suunnittelusta toteutukseen ja valvontaan on vähentynyt.
Metsänomistajien puutteellinen tietämys metsän arvosta on johtanut tilanteeseen, jossa monet metsänomistajat tarvitsevat apua puukaupassa. Hyvösen mukaan tilakoon pienentyminen ja metsänomistajakunnan rakenteen muutos saattavat kärjistää epätasapainoa ja asettaa puukaupan osapuolet entistä eriarvoisempaan asemaan.
”Puukaupassa apua tarvitsevat ne metsänomistajat, jotka eivät tiedä metsäasioista riittävästi. Myös ne metsänomistajat, jotka luulevat, etteivät tiedä, käyttävät asiantuntijoita apuna.”
Parhaiten metsäasioista tietävät nuorehkot maa- ja metsätalousyrittäjät ja suurten metsätilojen omistajat. Osin siihen liittyen kaupungeissa asuvat metsänomistajat suosivat valtakirjakauppoja selvästi useammin kuin maaseudulla asuvat.
”Suurten metsätilojen omistajat tekevät puukauppoja lähes vuosittain. Heillä on siksi käsitys markkinoista ja puukaupan toiminnasta.”
Pienillä metsätiloilla puukauppojen väli voi venyä kymmeneen vuoteen. Siinä ajassa puukaupan käytännöt ehtivät unohtua, eikä puun kysynnän muutoksiakaan ole välttämättä tullut seurattua.
”Pienillä tiloilla jokainen puukauppa on tavallaan ensimmäinen ja ainutkertainen. Siksi siihen haetaan mielellään apua.”
Hyvösen mukaan yllättävä havainto oli, että tilalla tai sen läheisyydessä asuvat olivat käyttäneet puukauppapalveluja enemmän kuin kauempana asuvat metsänomistajat. Se johtunee siitä, että tilalla asuvat ovat tehneet enemmän puukauppoja kuin etäällä asuvat.
Metsänomistajien luontevin yhteistyökumppani puukaupassa on metsänhoitoyhdistys. Etenkin suurissa kaupungeissa asuvat metsänomistajat ja perikunnat käyttävät metsänhoitoyhdistyksien palveluita.
Perinteinen tapa käynnistää puukauppa on laatia puunmyyntisuunnitelma metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilön kanssa. Vaikka metsänhoitoyhdistysten asema ja puukaupan toimintaympäristö ovat muuttumassa, yhdistyksillä on edelleen vahva ote puukaupallisten palveluiden tarjonnassa.
Toisaalta myös metsäkeskus on petraamassa omaa toimintaansa ja puunostajien puukauppasopimukset ovat kasvussa.
”Puukauppapalvelut perustuvat henkilökohtaiseen kontaktiin. Se on erityisen tärkeä tietonsa vajavaisiksi luuleville metsänomistajille.”
Perinteisten palvelutarjoajien lisäksi esimerkiksi pankit ja vakuutuslaitokset tarjoavat metsänomistajille yhä aktiivisemmin puukauppatulojen sijoituspalveluja sekä sukupolvenvaihdoksiin liittyviä palveluja. Nämä voivat olla muun muassa perikuntien ja eläkeläisten kohdalla oleellinen osa puukaupan suunnittelua.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
