Aarteen lukija muistelee oppimiaan perinteitä: ”Paras aika vastantekoon oli isäni mielestä vähän juhannuksen jälkeen”
Kun Aarteen lukija Kaarina Lassila oli pieni, isä opetti häntä tekemään oikeaoppiset vastat. Saman taidon hän on nyt opettanut omalle tyttärelleen.
”Vastan siteenä piti olla maasta kasvava koivunvarpu, joka punottiin latvasta alkaen”, muistelee Kaarina Lassila. Kuva: Lari LievonenOlin lapsena usein isän mukana, kun hän lähti metsään tekemään töitä. Hän kertoi, että muurahaiset tekevät pesän aina puun tai kiven eteläpuolelle. Siitä voi katsoa ilmansuunnan, jos on eksyksissä. Myös auringon suunnasta saa apua ja voi arvailla kellonaikaa.
Isällä oli tapana tehdä saunavastat varastoon talvea varten. Juhannussaunaan vastat tehtiin aattona, mutta paras aika oli isäni mielestä vähän juhannuksen jälkeen. Silloin lehdet olivat sopivan kokoiset. Vastat tehtiin aina rauduskoivusta.
Kerran, kun isäni lähti hakemaan vastaksia, halusin mukaan. Toisella kankaalla oli hyvä koivikko, sinne menimme. Keräsimme oksat ja isä alkoi kokoamaan niitä. Siteenä piti olla maasta kasvava koivunvarpu, joka punottiin latvasta alkaen. Oksat eivät käyneet, niitä ei saanut punotuksi hyvin. Teimme silloin isän kanssa vastat valmiiksi asti siellä metsässä.
Isä kertoi myös muita ohjeita metsästä. Ei saa vahingoittaa puita. Jos kuori rikkoutuu, puu ei ole enää terve. Marjoja saa poimia, ne ovat hyvä ruuan lisäke ja vitamiininlähde. Meillä yleensä poimittiin paljon marjoja talveksi. Pienet mukit mukaan ja evästä reppuun. Olihan se ihanaa kuunnella lintujen laulua ja puiden huminaa, istua kannolla ja syödä eväitä. Se jätti lapsen mieleen mukavan muiston.
Muutama vuosi sitten olimme mökillä juhannusta viettämässä. Nuorin tyttäremme halusi tehdä itselleen saunavastan. Niin me haimme tarvikkeet ja opetin hänet kokoamaan sen. Hän oli kovasti iloinen ja minä vielä iloisempi, kun sain opettaa lapselleni jotain vanhaa perinnettä.
Nyt nuo maat ja metsät ovat nuorimmalla siskollani. Hänen kanssaan olemme tehneet monet marjaretket. Hän on minua paljon nuorempi, joten olen kertonut hänelle näitä juttuja lapsuudesta.
Muutama vuosi sitten viimeksi kiertelimme tuttuja paikkoja ja muistelimme lapsuusaikoja. Paljon oli puusto kasvanut ja ympäristö muuttunut. Kuusten oksilla oli paljon naavaa. Muistelen kuulleeni, että siellä, missä on naavaa, on puhdas ilma.
Näitä asioita olen oppinut metsästä. Mukavia muistoja.
Kaarina Lassila, Oulu
Kirjoitus on julkaistu Aarteessa 9/2023.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
