Yksikin valitus olisi riittänyt
Karhun kannanhoidollisen metsästyksen koeponnistus vai sittenkin jotain muuta?
Kuva: Lari LievonenLuonnonsuojeluliitto Tapiolan piirijärjestöjen valitukset karhun kannanhoidolliseen metsästykseen myönnetyistä poikkeusluvista kohauttivat elokuun alussa.
Kaikki muut paitsi metsästäjät tuntuivat yllättyneiltä.
Viime vuoden metsästyskiintiö oli 457 karhua, joista metsästettiin 388 karhua. Kiintiö oli kaikkien aikojen suurin.
Tapiolan mukaan päätökset, joista nyt valitettiin, valikoituivat sillä perusteella, että ne koskevat suurta eläinmäärää. Tästä aiheutuu suuri vahinko vastoin lain ja direktiivin edellytyksiä.
Miksi päätöksistä sitten valitettiin tänä vuonna, kun metsästyskiintiö on 346 karhua? Kiintiö on merkittävästi pienempi kuin aiempina vuosina.
Suuren eläinmäärän lisäksi päätösten valikointia perusteltiin alueilla. Valituksien kohteeksi valikoituneilla alueilla karhuun on aiempina vuosina kohdentunut alueen kannan kokoon nähden voimakas metsästyspaine ja/tai alueen karhukanta on laskusuuntainen.
Niin, voimakas metsästyspaine ja kannan saaminen laskuun ovat olleet maa- ja metsätalousministeriön tavoitteita jo usean vuoden ajan.
Jos Tapiolalla olisi vain vilpitöntä halua koeponnistaa karhun kannanhoidollisen metsästyksen perusteita luontodirektiivin ja nykyisen oikeuskäytännön valossa, siihen olisi nähdäkseni riittänyt valitus yhdestä päätöksestä.
Jos Tapiolalla olisi vain vilpitöntä halua edistää kansallista luontodirektiivin täytäntöönpanoa ja hallintokäytäntöä, eikö silloin kannattaisi ensisijaisesti pyrkiä sellaisiin pöytiin, missä asioita kansallisesti valmistellaan ja niistä päätetään?
Piirijärjestöt haluavat kuitenkin vain keskittyä hyödyntämään valitusoikeuttaan.
Ja tämä lienee se eniten maakunnissa närää aiheuttava asia koskien järjestön valituksia suurpetojen poikkeusluvista.
Nykyisen lainsäädännön ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen valossa valitusoikeuden edellytykset täyttyvät, kunhan yhdistyksen kotipaikka on oikeassa paikassa suhteessa päätöksen vaikutusalueeseen ja yhdistyksen säännöt vielä tukevat toimialueen määritelmää. Paikallinen toiminta ei ole olennaista.
Mutta täyttyykö tässä Århusin sopimuksen henki omaa elinympäristö koskevaan päätöksentekoon vaikuttamisesta?
Kansanedustajat ovat kilvan julkaisseet tiedotteita, missä moittivat karhulupavalituksia ja kilvan levitelleet käsiään, kun kansallisesti tälle ei voida mitään.
Sopii epäillä. Työt voisi aloittaa vaikka siitä, että metsästyslain 90 pykälää muotoiltaisiin niin, että valitusoikeuden omaavalta rekisteröidyltä paikalliselta tai alueelliselta yhteisöltä edellytettäisiin tosiasiallista paikallisuutta tai alueellisuutta.
Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
