Kansallispuusta on moneksi - siitä saa sellua, lämpöä ja lääkettä
Suomen kansallispuu rauduskoivu kaunistaa maisemaa, sisältää lääkeaineita ja palaa hyvin saunan pesässä.
Evira on listannut koivun nuoret lehdet, silmut ja kukat ravintolisäaineiksi. Kuva: Saara OlkkonenValkorunkoiset rauduskoivut riippuvine oksineen järven rannalla tai tien varsilla ovat osa suomalaista perinnemaisemaa. Kaunis ja monipuolinen rauduskoivu on ollut Suomen kansallispuu vuodesta 1988.
Perinteisesti koivun puuaineesta on tehty vaneria, hienosellua ja ksylitolia. Lisäksi koivu on edelleen suosituin polttopuu korkean lämpöarvonsa vuoksi.
Vanhojen käyttömuotojen rinnalle on kuitenkin nousemassa uusia tuulia. Tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti uuteaineet, joita voidaan hyödyntää lääke- ja kemianteollisuudessa.
"Biojalostamot voivat käyttää koivua raaka-aineena ihan yhtä hyvin kuin havupuuta.Koivun kuoresta saadaan uuteaineita, joita ei löydy havupuusta", kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Veikko Möttönen.
Puun kuoren uuteaineiden tehtävä on suojata puuta taudinaiheuttajia vastaan. Tällaisia uuteaineita ovat muun muassa koivun kuoren betuliini eli koivuhartsi ja fenolit. Niistä voidaan jalostaa lääkkeenkaltaisia aineita tai ruuan lisäaineita, joita voitaisiin tulevaisuudessa käyttää bioaktiivisina terveysvaikutteisina tuotteina.
"Uuteaineilla on antimikrobisia vaikutuksia, minkä vuoksi niiden käyttöä lääkkeenä esimerkiksi sydänsairauksiin tai immuunipuolustuksen parantamiseen tutkitaan", Möttönen selventää.
Vaikka uusia jalostusmahdollisuuksia tutkitaan jatkuvasti, ei koivutukista tehdyn vanerin suosio ole laskenut.
"Valtaosa pitkälle jalostetuista koivutuotteista menee vientiin. Vanerilla on hyvä maine ulkomailla, jossa sitä käytetään muun muassa laivoissa ja muissa kuljetusvälineissä", Möttönen kuvailee.
Hän luettelee myös muutamia vielä marginaalisia koivusta valmistettuja tuotteita. Möttösen mukaan koivusta voi tehdä yhtä lailla pitkälle jalostettua biopolttoainetta kun havupuustakin. Usein biojalostamoiden polttoaineet sisältävät sekä lehti- että havupuuta.
"Jatkossa ne voivat korvata lämmitysöljyä. Toinen koivusta jalostettu öljy, koivutisleöljy, sopii taasen kasvinsuojeluun ja tuholaistorjuntaan", hän tarkentaa.
Rungon, juuriston ja oksien lisäksi erilaiset sienet ja käävät ovat olennainen osa puiden biologiaa. Esimerkiksi koivun rungossa kasvavalle pakurikäävälle riittää kysyntää Aasiassa, jossa sillä on vahva terveysvaikutteisen tuotteen asema.
Pakurikäävän ja syötävien sienien viljelyä on jo kokeiltu Suomessa. Pakurin kasvatus perustuu ymppäykseen, joka tarkoittaa puuhun porattua reikää, jonne sieni istutetaan. Syötäviä sieniä varten koivu kaadetaan ja pätkitään pölkyiksi, kun taas pakurisieni ympätään pystyssä olevaan puuhun.
"Tutkimme myös miten hyvin teollisuuden sivuvirrat eli hake ja sahanpuru soveltuvat sienten kasvualustaksi", toteaa Möttönen.
Koivusta saatavat syötäväksi kelpaavat tuotteet eivät rajoitu pelkkiin sieniin. Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistan mukaan koivun mahla luokitellaan elintarvikkeeksi, ja nuoret lehdet, silmut, kuori, kukat, siemenet, hartsit ja pakurikääpä ravintolisäaineiksi.
Lue myös:
Metsänhoidon tulevaisuus: pakuria ja viherjauheita puuntuotannon ohella
Loimukoivu arvossaan kitaran kantena
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
