Luonto-liitto syyttää Metsähallitusta kääpämetsien hakkuista Lapissa – "lajitietoa käytetty täysin epäammattimaisesti"

Muun muassa tällaisia metsiä Luonto-liitto vaatii suojeltaviksi. Kuva on Inarista Tuolpujärviltä läheltä Sevettijärventietä. Kuva: Olli Manninen

Luonto-Liiton vapaaehtoiset maastokartoittajat syyttävät Metsähallitusta vanhojen, luonnonsuojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuista Lapissa.

Kartoittajien mukaan 27:llä eri kohteella tehtiin yli 3 000 havaintoa uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista. Luonnonsuojelulailla erityisesti suojeltujen lajien esiintymiä hakattavaksi aiotuilta alueilta löytyi noin kymmenen.

Inventointeja tehtiin elokuussa Inarin, Sodankylässä, Savukosken, Muonion, Kolarin ja Kittilän alueella. Talkoisiin osallistui noin kymmenen henkeä.

Erityisesti suojeltavat lajit olivat kääpiä, kertoo kartoituksia koordinoinut Olli Manninen. Alueilta on löytynyt muun muassa lutikkakääpää ja sopulinkääpää.

Erityisesti suojeltavien lajien havainnot velvoittavat Metsähallituksen rauhoittamaan alueen metsätaloudelta, kertoo Metsähallituksen aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen.

"Kun sellainen ilmoitus tulee, joudumme pysäyttämään toiminnan alueella. Sitten tehdään luonnonsuojelubiologien kanssa alustavaa rajausta lajin säilymiseksi. Suunnitelma käy myös elykeskuksessa lausunnolla."

Korhosen mukaan Metsähallituksen olisi täysin mahdotonta inventoida joka leimikko itse. Sen sijaan Metsähallitus on kartoittanut ja säästänyt hakkuilta 300 000 arvokkainta luonto- ja muuta erityiskohdetta.

Muiden kuin erityisesti suojeltavien lajien osalta Korhonen ei näe tarvetta metsien lisäsuojelulle Lapissa. Näistäkin lajeista Korhonen arvioi osan olevan todellisuudessa yleisempiä, kuin nykyisin arvellaan.

Valtakunnallisesti uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja löytyy Lapista runsaasti, sillä suuri osa metsistä on jo suojeltu.

"Se on seutua, jossa yli puolet metsäalueista on suojeltu. Samoja kääpiä esiintyy hyvinkin runsaasti suojelualueilla, luontokohteissa ja muissa metsätalouden ulkopuolella olevissa metsissä. Siinä mielessä ei ole kyse mistään erityisen arvokkaista kohteista, vaikka niissä osittain onkin myös suojelulle merkittäviä rakennepiirteitä."

Mannisen mukaan Lapissakin suojelutilanne vaihtelee, vähiten metsiä on suojeltu Etelä- ja Lounais-Lapissa.

"Lajit ovat uhanalaisia hakkuiden takia. Uhanalaisten lajien populaatiot ovat laskussa Lapissakin. Voi olla sellaisiakin lajeja, jotka selviävät suojelualueiden varassa. Trendi on kyllä alaspäin menossa, sitä mukaa kuin vanhoja metsiä hakataan."

Mannisen mukaan metsien suojelussa on muustakin kyse kuin lajien säilymisestä.

"Ei ole vain kyse monimuotoisuudesta ja lajeista, vaan siitä, mitä metsille halutaan tehdä. Me käytämme monimuotoisuutta argumenttina, koska se on viranomaisille selkeintä."

Toisin kuin aiemmissa luonnonsuojelijoiden inventoinneissa, Luonto-Liiton vapaaehtoiset eivät ole paljastaneet Metsähallitukselle suojeltavien lajien havaintojen tarkkoja koordinaatteja.

"Metsähallitus on aikaisemmin käsitellyt antamaamme lajitietoa täysin epäammattimaisesti. Havaintoa ympäröivä alue on hakattu tarkkaan. Siinä saattaa monesti käydä niin, että varsinaiset uhanalaiset lajit häviävät, koska gps-havainnon sijainti voi heittää 50 metriä", Olli Manninen perustelee.

Näin on Mannisen mukaan käynyt esimerkiksi Inarissa Kultavaaranjänkän itäpuolella sijaitsevissa hakkuissa.

Aina näin ei ole, vaan onnistuneitakin rajauksia on tehty, Manninen myöntää.

"Epäonnistuneita rajauksia on ollut ikävän paljon. Metsähallitus on ollut ikävän vastahakoinen suojelemaan yhtään nykyistä enemmän metsää."

Korhonen pitää pelkän summittaisen sijaintitiedon antamista valitettavana. Pelkkään hakkuuilmoitukseen perustuvaan laajaan rajaukseen voi sisältyä nuoriakin metsiä vailla erityisiä luontoarvoja. Myös silloin, kun tarkkaa sijaintitietoa lajista ei ole etukäteen, suojelurajaus perustuu Metsähallituksen asiantuntijan paikalla tekemään arvioon.