Versosurma kurittaa mäntyjä Keski-Suomessa

”Versosurma tappaa pienet männyntaimet jo tartuntaa seuraavana talvena”, Luken dosentti Risto Jalkanen kertoo. Kuvan kaksivuotias taimi on kuollut tautiin Rovaniemellä. Kari Lindholm Kuva: Viestilehtien arkisto

Versosurma riehuu poikkeuksellisen rajuna ainakin Keski-

Suomen, Savon ja Satakunnan nuorissa ja varttuneissa männiköissä.

Luonnonvarakeskus (Luke) on havainnut versosurmaa laajoilla alueilla etenkin keskisen Suomen korkeilla mailla tänä kesänä.

”Luvassa on varmasti merkittäviä männyn kasvutappioita. Kesä on ollut kylmä ja sateinen, tämä on edistänyt taudin puhkeamista”, Luken erikoistutkija, dosentti Risto Jalkanen Rovaniemeltä kertoo.

Lievimmillään surmakkasienen synnyttämä kasvitauti aiheuttaa männiköissä vajaatuottoisuutta. Pahimmillaan tauti tappaa sairastuneet puut pystyyn.

Taimikkoon iskenyt versosurma tappaa taimet jo tartuntaa seuraavana talvena.

Versosurman ainoana hoitokeinona ovat torjuntahakkuut eli sairastuneiden puiden poisto.

Mikäli sairaita puita on niin runsaasti, ettei harventaminen ole mahdollista, kannattaa puusto avohakata viivyttelemättä. Lisäksi kannattaa harkita puulajin vaihtoa männyltä kuuselle.

Joissakin tapauksissa tautiin sairastuneen metsikön luontainen koivu- ja kuusialikasvos voidaan kasvattaa edelleen sekametsäksi. Se on edullisin ratkaisu metsän uudistamiseksi.

”Jos sataprosenttinen männikkö on sairastunut vakavasti, ei siinä muita vaihtoehtoja ole kuin uudistaminen”, Jalkanen sanoo.

Viivyttely sairastuneen puuston poistamisessa edistää taudin leviämistä sekä heikentää ainespuun laatua ja käyttökelpoisuutta.

Lisäksi kaarnakuoriaiset iskevät kuolleisiin puihin jo seuraavana kasvukautena, jolloin latvakasvaintuhoja aiheuttavat ytimennävertäjät lisääntyvät metsässä.

Puut kannattaa hyödyntää silloin, kun ne ovat vielä hyödynnettävissä. Nuori puusto tuhoutuu nopeammin kuin varttunut.

Jalkasen mukaan versosurmaa on esiintynyt varttuneen puuston alaoksissa säännöllisesti, joten tauti on voinut edetä.

Tartuntojen määrä lisääntyi tavanomaisesta viime kesänä. Tämä näkyy latvuksien huomattavana pienenemisenä ainakin Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Savossa.

Versosurma tuhoaa männyn kasvaimia yleensä latvuksen alaosasta ja aiheuttaa elävän latvuksen supistumista. Toisinaan tauti etenee myös puun latvasta alaspäin.

Paikoin tauti on edennyt niin pitkälle, ettei puissa ole juuri vihreää latvusta jäljellä.

Kuluvan kesän kylmyys on heikentänyt puiden energiantuotantoa ja puolustusaineiden rakentamista. Jatkuvat sateet ovat suosineet surmakkasienen lisääntymistä.

On äärimmäisen suuri riski, että sieni on lisääntynyt kesän aikana voimakkaasti ja tartuttaa entistä enemmän versoja. Mäntykankaat saattavat olla laajalti punaruskeita ensi kesänä.

Lisäksi toinen kasvitauti, punavyökariste, on paikoin vienyt versosurmaan sairastuneilta männyiltä vanhimmat neulaset.

Hoitamattomissa, tiheissä metsissä puiden välillä on kova kilpailu elintilasta. Ne puut, joilla on vähemmän elävää latvusta, häviävät kilpailun, Jalkanen kuvailee.

Edellisen kerran vaikea versosurma riehui keskisen Suomen alueella 1980-luvun lopulla.

Tämän kesän epidemia ei kuitenkaan yllä vakavuudeltansa 30 vuoden takaiseen.

Tuolloin kasvatusmetsiä jouduttiin saneeraamaan ja avohakkaamaan laajalti.

Taudin puhkeamisen epidemiaksi mahdollistaa lämpimän kesän ja sitä seuraavan kylmän kesän yhdistelmä. Jalkasen mukaan vastaavat olosuhteet edelsivät myös Lapin versosurmaepidemiaa, joka tappoi kymmeniä tuhansia hehtaareja taimikkoja 1980-luvulla.

Jalkanen kehottaa tautialueen metsäammattilaisia ja metsänomistajia tutustumaan metsien kuntoon mahdollisimman pian.

Kari Lindholm

Avaa artikkelin PDF