Sijoitusbloggaaja Laura Linkoneva vaihtoi tradenomiopinnot metsäkonekouluun ja muutti Helsingistä Mänttään – unelmana mökki oman metsän keskellä

Oltuaan päivän metsässä Laura Linkoneva suuntaa jälleen metsään koirien kanssa. Hän kertoo viihtyneensä metsässä aina. Kuva: Jaana Kankaanpää

Metsäkonekipinä syttyi Laura Linkonevaan kaksi vuotta sitten mökkimatkalla Kuusamoon.

”Oli yö, ja näimme matkalla tosi paljon metsäkoneita metsässä. Mietin että vitsit kun näyttää siistiltä hommalta. Jotenkin se jäi takaraivoon”, Linkoneva muistelee.

Nyt Linkonevalla on takana puoli vuotta metsäkonekoulua Ylöjärven Kurussa, jossa on Tampereen seudun ammattiopiston Tredun toimipiste.

Linkoneva on yksi monista, joiden mielessä korona-aika kypsytti päätöksen muuttaa Helsingistä väljemmälle puolelle Suomea.

Uudeksi asuinpaikaksi valikoitui lapsuuden kotikaupunki Mänttä. Sieltä Linkoneva lähti Helsinkiin ja maailmalle kymmenen vuotta sitten. Mäntässä Linkoneva asuu jälleen vanhempiensa luona. Se oli luonteva ja edullinen ratkaisu.

Laura Linkoneva tähtää hakkuukoneen kuljettajaksi. Koneyrittäjyys ei ainakaan toistaiseksi kiinnosta, yrittäjä hän kuitenkin on bloginsa kautta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Helsingistä hän jää kaipaamaan ravintola- ja kulttuuritarjontaa.

”Mäntässä on kyllä taidetta, mutta ei pysty samalla tavalla lähtemään ex tempore katsomaan jotain. Täällä pitää enemmän suunnitella. Nyt jos lähtee Helsinkiin, se tuntuu lomalta. Se on ehkä hyväkin asia.”

Julkisuudessa Linkoneva on esiintynyt ahkerana some-keskustelijana ja sijoitusbloggaajana Kauppalehdessä ja naisille suunnatussa Mimmit sijoittaa -yhteisössä.

Helsingissä Linkoneva teki töitä varainhoitoyhtiössä ja opiskeli samaan aikaan finanssitradenomiksi. Alan harrastuneisuudesta huolimatta opinnot eivät oikein edenneet. Koronasulut vaikuttivat asiaan, sillä Linkoneva ei saanut etäopiskeluna yhtään opintopistettä suoritettua.

”Googlailin metsäalan opintoja, kun motivaatio oli hukassa. Amis kuulosti mielenkiintoisimmalta vaihtoehdolta.”

Opettaja Erkki Puranen ja Laura Linkoneva arvioivat hakkuujälkeä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Linkoneva kokee olevansa sielultaan duunari, koneetkin kiinnostavat. Helsingin Vuosaaressa asuessaan hän ehti harkita muun muassa ahtaajan uraa.

Ne, joille hän oli pelkkä ”sijoitus-Laura”, kummeksuivat muuttoa Mänttään. Linkonevan paremmin tuntevat rohkaisivat jatkamaan.

Helsingissäkin Linkoneva viihtyi metsässä. Vuosaaressa ulkoiluun oli hyvät mahdollisuudet.

Linkoneva noudattaa vegaanista ruokavaliota, mutta aikoo suorittaa metsästyskortin riistametsänhoidon kurssilla – yleissivistyksen vuoksi.

”Tiedän sitten vähän, etten ala mutulla heittää asioita. En tosin tappele metsästäjien kanssa, koska en ole metsästysvastainen. Metsästäjät tekevät tärkeää ja tarpeellista työtä.”

Metsäkonekoulu on edennyt teoriajaksoista käytännön harjoitteluun. Ensin ajettiin ajokonetta, nyt jo hakkuukonetta. Metsäkoneiden hallitseminen ei ole helppoa.

”Olin melkein itku silmässä, kun ensimmäistä kertaa yritin. Nyt jo tuntuu että ehkä musta tuleekin jotain. Joka toinen päivä kourajumpassa tuntui, että jee tää on parasta, ja joka toinen päivä tuntui epätoivoiselta.”

Aluksi Linkonevalla ei ollut suosikkikonetta, mutta nyt hän tunnustautuu Ponsse-faniksi. Sijoittajalle luontevaa on, että hän omistaa hieman myös yhtiön osakkeita.

”Kun istuu monta tuntia päivässä kopissa, onhan se kiva, että on ikään kuin omassa koneessa.”

Linkoneva haaveilee omasta metsätilasta Keski-Suomessa tai Pirkanmaalla. Mieluiten sellaisesta, jossa olisi vanha maatilan keskus, edes vaatimaton mökki.

”Haluan ihan pöpelikköön, haaveilen sellaisesta että lähin naapuri olisi neljän kilometrin päässä. Tarviin sen pimeän metsän, siellä tuntuu turvalliselta.”

Laura Linkoneva aloitti uuden Pihkassa-metsäblogin, jonka yhtenä tavoitteena on saada metsäalan osapuolet keskustelemaan keskenään. ”En tykkää mustavalkoisesta asetelmasta avohakkuu vastaan jatkuva kasvatus – miksei voi olla sekä että." Kuva: Jaana Kankaanpää

Sijoittamisen Linkoneva aloitti muutamalla ylimääräisellä satasella. Hänen äitinsä mainitsi jotain rahastoista, kun Linkoneva kysyi neuvoa niiden sijoittamiseen. Sen jälkeen Linkoneva alkoi perehtyä aiheeseen syvemmin ja jakaa ajatuksiaan muiden kanssa Twitterissä.

Kun Linkoneva aloitti sijoittamisen, harva nuori tai nainen harrasti sitä. Ainakaan kukaan ei huudellut siitä julkisesti.

Linkonevan mielestä on hyvä, että naisille on omia sijoitusyhteisöjä.

”Ymmärrän todella hyvin, että jotkut tarvitsevat samastumisen kohteita. Että on turvallinen tila, jossa saa kysellä tyhmiä.”

Viime maaliskuussa sijoitusten arvot putosivat nopeasti koronakriisin alussa. Linkonevan pää pysyi kylmänä.

”Samalla tavalla kuin jos potkaisee varpaan johonkin ja alkaa naurattaa, olin huvittunut. Olin kaikille blogissa selittänyt, että vaihtelu kuuluu pelin henkeen. En myynyt enkä ostanutkaan paljon mitään, sieltähän se muutamassa kuukaudessa palautui.”

Linkonevan ihanneyhteiskunnassa suomalaiset sijoittaisivat kotimaansa yrityksiin, omiin työpaikkoihinsa.

”Olisi ihanaa, että työntekijät omistaisivat yhtiöitä, joissa ovat töissä. Palkka tulisi halutessa osaksi osakkeina, se sitouttaisi paremmin työhön. Voitot valuisivat suomalaisille eivätkä ulkomaisille pääomasijoittajille.”

• Opiskelee metsäkoneen­kuljettajaksi Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa
• Harrastaa sijoittamista ja kirjoittaa sijoitusaiheisia blogitekstejä Kauppalehteen ja Mimmit sijoittaa -sivustolle
• Aloitti uuden, metsäaiheisen Pihkassa-blogin maaliskuussa
• Nuoret Osakesäästäjät -verkoston perustaja- ja aktiivijäsen
• Tekee markkinointi- ja viestintätyötä Index Varainhoito -yhtiössä
• Kotoisin Mäntästä, missä myös asuu tällä hetkellä