Hirvi-politiikkakuusettaa maamme metsät

Metsäntutkimuslaitos (Metla) esitteli tiistaina valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tuloksia Helsingissä.

Kansallisen metsäohjelman pääsihteeri Marja Kokkonen nosti esiin kysymyksen, näkyykö kuusen iso osuus metsänuudistamisessa jo VMI:n tuloksissa. Kuusi on ilmastonmuutosta ajatellen herkin puulajimme, hän pohdiskeli.

VMI:n johtaja Kari T. Korhonen totesi kuusettumisen näkyvän VMI:n tuloksissa. Kuusen ylivalta johtuu harjoitetusta hirvipolitiikasta.

”Se on sulkenut metsänomistajilta mahdollisuuden koivun viljelyyn ja männynkin kasvatuksen riski on lähes yhtä paha.”

Kuluneiden 15 vuoden aikana metsänviljelyissä on perustettu pääosin kuusikoita.

”Jotain olisi tehtävä, että metsänomistajilla olisi nykyistä monipuolisemmat mahdollisuudet valita puulaji uudistusalalleen”, Korhonen sanoi.

Kokkonen totesi, että maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteilla hirvikannan hoitosuunnitelma, josta ehkä aikanaan löytyvät ratkaisut kuusettumisen pulmiin.

”Vanha oppi pitää paikkansa eli tyvilahon saastuttaman kuusikon hakkuun jälkeen pitää vaihtaa puulajia”, totesi professori Jari Parviainen.

Nyt esimerkiksi kaakkoisen Suomen ja etelärannikon monille kirjanpainajan tappamien, lahojen kuusikoiden tilalle istutetaan kuusta.

Metsänomistajat reagoivat nopeasti hirvikantojen muutoksiin, sillä hirvikannan viime aikainen lasku nosti koivun taimien kysyntää tänä keväänä ja taimet loppuivat paikoin kesken.

Suomen metsissä riittää puuta yllin kyllin. Venäjän puutullit ovat pudottaneet puun tuonnin noin puoleen huippuvuosista, mikä on mahdollistanut kotimaan metsien hakkuiden ylläpitoa, vaikka paljon tehtaita ja sahoja on lopetettu.

Vuosina 2007–2011 hakattiin tukki- ja kuitupuuta tehtaille keskimäärin liki 52 miljoonaa kuutiometriä, energiapuuta 13 miljoonaa kuutiometriä.

Teollisuus voisi hakata Suomesta jaksolla 2009–2018 vuosittain 69 miljoonaa kuutiometriä puuta ja energiaksi 25 miljoonaa kuutiometriä ilman että hakkuumahdollisuudet heikkenisivät.

Tämän niin kutsutun suurimman kestävän hakkuukertymän luvut kuvaavat metsien potentiaalia eikä niissä ole huomioitu metsien omistajuutta.

Luvut lähtevät myös siitä, ettei metsänhoidossa ole yhtään rästejä.

Kovimmassa käytössä ovat Etelä-Savon metsät, joista hakataan noin 85 prosenttia suurimmasta kestävästä hakkuusuunnitteesta.

Lapin metsät kasvavat kaksi kertaa enemmän kuin niiden vuotuinen poistuma on. Poistumaan kuuluvat metsästä pois kuljetettu puu, metsään jääneet hakkuutähteet sekä luonnon poistuma kuten myrskyn, lumen ja lahon tärväämä puu.

Korhosen mukaan metsien hoito on parantunut selvästi. Aukkoja on hyvin vähän viljelemättä verrattuna 1970- ja 1980-luvun määriin. Vajaatuottoiset metsät ovat myös vähentyneet.

Taimikonhoidon rästit sen sijaan ovat kasvaneet noin 100 000 hehtaaria kymmenvuotiskausittain.

Tutkijat kehittävät inventointia, sillä nykyiset metsän kasvumallit eivät riitä mittamaan metsien kasvua. Toinen pulma on puuston luontainen kuoleminen, joka on isompaa kuin nykyisillä laskentamalleilla mitattu, kertoi tutkija Olli Salminen.

Nuorissa metsissä on runsaasti puuta, joka kelpaisi energiaksi. Sen saatavuus on herkkä hinnalle ja tuille.

”Jos energiapuun tuet poistetaan ja sen hinta alenee 10 prosenttia, käyttö vähenee 80 prosenttia”, Salminen esitti.

Parviainen piti hyvänä, että metsälakiin on tulossa uudistamisen velvoite. Hän lisäisi lakiin myös puuston kiertoajat, joista tulisi pitää kiinni hakkuissa.

”Jos yhteiskunta tukee metsätaloutta, on sillä myös oikeus puuttua ja ohjata lailla tai asetuksilla metsätaloutta.”

Salminen muistutti asiaa kokeillun Ruotsin metsälainsäädännössä ja siitä myös aika pian luovutun. Parviainen arvioi, että puun tulo markkinoille vaikeutuu jatkossa, sillä puuntuotannon näkökulma ei ole enää metsänomistajien enemmistölle tärkein omistuksen lähtökohta.

JUHA AALTOILA

Avaa artikkelin PDF