Eläinlääkäri kieltäisi karhujen pannoitukset

Rktl:n tutkimuspanta aiheutti pahat vammat uroskarhun kaulaan. Poliisi tutkii tapausta epäiltynä eläinsuojelurikoksena. Jere Malinen Kuva: Viestilehtien arkisto

Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimen kunnaneläinlääkäri Pekka Snellman-Junna kieltäisi karhujen pannoitukset, jos hänellä olisi toimivalta asiaan. Sen verran kamalaa jälkeä oli lähetinpanta tehnyt Kyyjärvellä maanantaina kaadetun karhun kaulaan.

”Pannan alla niskassa oli ihoa jäljellä, muualla panta oli syöpynyt lihaan ja sidekudokseen”, Snellman-Junna kuvailee.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (rktl) mukaan uroskarhu oli pannoitettu Keuruulla vuonna 2011. Silloin se oli kaksivuotias ja painoi 55 kiloa.

Kaadetun karhun painoksi metsästäjät punnitsivat 149 kiloa. Etutassun leveys oli 14 senttiä.

Rktl on asentanut seurantapannat 135 karhulle vuosina 1998–2013. Kyyjärven kaltaista hiertymävammaa ei laitoksen tietoon ole aiemmin tullut.

”Asianosainen ei toimita eteenpäin itselle kielteisiä asioita”, eläinsuojeluvalvontaa pitkään tehnyt eläinlääkäri sanoo.

Snellman-Junnan mukaan pantojen vaikutuksista saa niukasti tietoja. Suurpetojen kaatomäärä on muutoinkin vähäinen, lisäksi suositellaan, ettei pantakarhuja ammuttaisi.

Snellman-Junna lähettää tekemänsä eläinsuojelutarkastuspöytäkirjan Saarijärven poliisin lisäksi ainakin kahteen aluehallintovirastoon, rktl:lle, maa- ja metsätalousministeriöön sekä eläinsuojelulautakunnalle.

Nykyisissä seurantapannoissa on ajastettu pudotusmekanismi, rktl tiedottaa. Kyyjärven karhun pannan mekanismi ei toiminut.

Saksassa valmistettu panta ei toiminut muutoinkaan, se lähetti sijaintitietoja vain toukokuusta syksyyn. Normaalisti pannan pitäisi toimia ainakin vuoden ajan.

Panta ei myöskään ollut uusinta mallia, jossa muoviosien välissä on pala puuvillaa. Kangas hapertuu vuodessa–parissa ja panta katkeaa siltä kohtaa.

Rktl:n ylijohtajan Eero Helteen mielestä tapaus on harmillinen ja harvinainen. Karhujen pannoitus on Helteen mukaan loppumassa tai ainakin vähenemässä ratkaisevasti. Susien pannoituksia jatketaan yhteiskunnan kysynnän takia.

Tutkimusohjelmista sovitaan Helteen mukaan viime kädessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Suurpetotutkimuksen osuus on 1–1,5 miljoonaa rktl:n noin 24 miljoonan euron budjetista.

”Villin eläimen nukuttamisessa on haaverin mahdollisuus, nyt petti tekniikka”, Helle sanoo.

Laitos aikoo selvittää pannan valmistajan kanssa, mikä meni pieleen ja onko muissa maissa sattunut vastaavaa.

Helteen mukaan suden tai ilveksen pannoituksessa ei vastaavaa ongelmaa ole. Nuorilla susilla ja ilveksillä kaula on lähes yhtä vahva kuin aikuisilla.

Kuristavan kaulapannan vaivaaman karhun liha oli ihmisravinnoksi kelpaamatonta. Jos kyseessä olisi ollut luvanvarainen hirvieläin, luvansaaja olisi saanut uuden pyyntiluvan.

”Karhun kohdalla näin ei ole”, Keski-Suomen riistapäällikkö Jukka Purhonen sanoo.

Vuosittain Suomessa menee monttuun muutama trikiinin saastuttama karhunruho. Niidenkään tilalle uutta poikkeuslupaa ei voida antaa.

Kyyjärven karhun panta ei ole ainoa Keski-Suomen poliisin tutkima rktl:n toimi. Tutkimusmestari Seppo Ronkainen ilmoitti eläinlääkärille Saarijärven Pylkönmäellä olevasta hevoshaaskasta viime perjantaina 16. elokuuta. Karhujen pannoituspaikalle oli ilmoituksen mukaan viety hevosen osia 1.5. ja 31.7. välisenä aikana.

Eläinlääkäri Matti Ikkalan mukaan ilmoitus olisi pitänyt tehdä etukäteen.

”Rktl joutuu tulevaisuudessa olemaan julkisempi laitos, nyt suurpetotutkimusta tehdään melkeinpä salaa”, Ikkala sanoo.

Karhu kävi laitumella olleen hevosen kimppuun viime viikon perjantaina kohtalaisen lähellä hevoshaaskaa.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF