UPM voisi lisätä vanerin tuotantoa heti Suomessa, mutta työn teettäminen tulisi liian kalliiksi viikonloppuisin

Virolainen Reino Muttik pakkaa valmista koivuvaneria UPM:n Otepään tehtaalla. Kuva: Tero Pajukallio

Kun metsäyhtiö UPM oli viime vuonna ilmoittanut päätöksestään investoida 40 miljoonaa euroa virolaisen Otepään vaneri­tehtaansa laajennukseen, yhtiön vaneriliiketoiminnan johtaja Mika Sillanpää kirjoitti suorasanaisesti Talouselämä-lehdessä niistä syistä, joiden vuoksi investointia ei tehty Suomeen.

”Teimme taannoin kustannus- ja kannattavuuslaskelman siitä, mitä tarkoittaisi, jos UPM:n suomalaiset koivuvaneri­tehtaat nostettaisiin keskeytymättömään seitsenpäiväiseen käyntiin Virossa ja Venäjällä toimivien tehtaiden tapaan. Laskelman lopputulos oli hätkähdyttävä. Muutoksen vaatimien lisähenkilöiden palkkaamisen, viikonloppukorvausten ja vuosityöajan lyhenemisen yhteisvaikutuksesta tuotannon työvoimakustannukset nousisivat kaksinkertaisiksi. Vastaavasti tuotantomäärä kasvaisi vain 40 prosenttia”, hän totesi.

Puolitoista viikkoa sitten Otepään tehtaalla vietettiin hilpeissä tunnelmissa laajennuksen avajaisia.

Tehtaan puunkäyttö nousee 125 000 kuutiosta 235 000 kuutioon vuodessa ja töihin on palkattu 40 uutta työntekijää.

Tällaisia uutisia kaivattaisiin Suomeenkin. Sillanpää arvioi Otepäässä, että vanerin kysyntä on maailmalla hyvää, mutta laskelmat eivät puolla tuotannon lisäämistä Suomessa.

Kotimaisen lisätuotannon ja -työpaikkojen saavuttamiseksi ei edes tarvitsisi laajentaa tehtaita.

UPM:n suomalaiset koivuvaneritehtaat pannaan kiinni viikonlopuiksi tai ainakin yhdeksi vuoroksi, sillä keskeytymätön käynti tulisi liian kalliiksi.

”Pystyisimme nykytehtaillamme Suomessa tuottamaan ilman muuta tämän verran lisää ilman mitään investointeja”, Sillanpää viittaa Otepään 40 000 vanerikuution vuosituotannon lisäykseen.

”Kun vain löydettäisiin sopu työehdoista. Nyt tehtaita ajetaan ylös ja alas ja ne kuluvat enemmän kuin keskeytymättömässä käynnissä. Sen pitäisi olla selvää, että kaikki hyötyisivät, jos tuotantoa lisättäisiin.”

UPM tekee koivuvaneria Suomessa, Virossa ja Venäjällä. Sillanpään mukaan Suomessa tehdään keskimäärin 1 664 työtuntia vuodessa. Virossa luku on noin 1 900 ja Venäjällä yli 2 100. Kun vielä otetaan huomioon Suomen kilpailijamaiden alhaisemmat keskipalkat, ei ole ihme, jos Suomi ei pärjää työvoimaa vaativan vanerintuotannon kustannusvertailussa.

Koivutukin hinnassa ei ole Suomen ja Viron välillä suurta eroa. Virolainen metsänomistaja saa puustaan vähemmän kantohintaa kuin suomalainen, mutta puun korjuu ja kuljetus aiheuttaa puunostajalle Virossa enemmän kustannuksia kuin Suomessa.

Puutteita on esimerkiksi metsätieverkostossa.

”Porttihinnassa ollaan lähellä suomalaista hintaa”, Sillanpää sanoo.

Viron metsätaloudessa painitaan samanlaisten pulmien kanssa kuin Suomessa. Maan metsäteollisuutta huolestuttaa yksityisten metsätilojen pieni koko – tilojen keskikoko on alle kymmenen hehtaaria.

Suomessakin kannetaan huolta tilojen pirstoutumisesta, vaikka täällä keskikoko on noin 30 hehtaaria.

Virossa puunostaja maksaa puusta enemmän, jos metsätalous on sertifioitu, kertoo Otepään tehdasprojektin kehityspäällikkö Tomi Heikkilä.

”Sertifikaateille on kysyntää. FSC on globaalisti tunnetumpi, vaikka sisältö on käytännössä sama kuin PEFC:ssä. Jos asiakas ei tunne PEFC:tä, se ei riitä. Sen takia käytämme molempia.”

UPM:n koivuvaneritehtaiden tuotanto myydään rakentamiseen, autotehtaille ja nesteytettyä maakaasua kuljettaviin lng-säiliölaivoihin.

”Vanerin kysyntä kasvaa hieman alle kolmen prosentin vuosivauhdilla. Jos rakennusteollisuus lähtee monen hiljaisen vuoden jälkeen nousuun, se merkitsee nopeampaa kasvua”, Sillanpää arvioi.

UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen kehui Otepään laajennusjuhlissa yhtiön vaneriliiketoiminnan menestystä.

Vielä muutamia vuosia sitten ala kamppaili heikon kannattavuuden kanssa, mutta nyt vanerista on tullut hyvin kannattavaa kasvubisnestä.

Mika Sillanpään kirjoitus Talouselämä -lehdessä: Tumput suorana työehtojen edessä