Kemeratukea haetaanusein väärin perustein

Kestävän metsätalouden rahoituslain (kemera) mukaisia metsänparannuksen tukia käytetään väärin erityisesti nuoren metsän hoitokohteissa. Ilmi tulleet väärinkäytökset havaitaan Metsäkeskuksen tekemissä pistokokeissa tai harkinnan perusteella tehdyissä tarkastuksissa.

”Töitä ei välttämättä ole edes aloitettu, vaikka meille on ilmoitettu, että kohde on valmis ja tukihakemukset on jätetty käsiteltäväksi”, Metsäkeskuksen tarkastaja Vesa Tolonen Inarista sanoo.

Ylivoimaisesti suurin osa kaikista metsänparannuksen tukihakemuksista koskee nuoren kasvatusmetsän harvennusta, myös valtaosa tukivilpistä kasaantuu nuoriin metsiin. Nuoren metsän hoitoa koskevista hakemuksista hylätään valtakunnallisesti keskimäärin 20 prosenttia, mutta alueellisesti hylkäysten määrä voi olla suurempikin.

”Usein tuen saannin esteenä on, että poistuma runkoluvusta on harvennuksen jälkeen liian pieni, eli kohde jää liian tiheäksi, tai että metsä on jo liian vanhaa tuen saamiseksi. Myös työkohteiden pinta-aloja ilmoitetaan suuremmiksi kuin ne ovat”, Tolonen kertoo.

Mikäli nuoren metsän hoitoon liittyy energiapuun korjuuta, voi metsänomistaja saada nuoren metsän hoitotuen lisäksi myös energiapuun korjuutukea, joka on seitsemän euroa kuutiometriltä.

Huomattava taloudellinen hyöty houkuttelee nuoren metsän hoitotuen hakemiseen, vaikka kohde olisi jo varttunutta kasvatusmetsää, joka ei ole tuen piirissä.

”Etelä-Suomen rehevillä mailla kemeratuet voivat olla yhteen laskien reilusti yli tuhat euroa hehtaarilta”, Suomen metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspalveluiden päällikkö Aki Hostikka kertoo.

Hostikka laskee, että nuoren metsän hoitoa tuetaan aiheettomasti noin viidellä miljoonalla eurolla vuosittain. Valtakunnallisesti nuoren metsän hoitotukea osoitetaan käytettäväksi noin 20 miljoonaa euroa vuosittain.

Lehtipuuvaltaisissa taimikoissa raivauksen jälkeinen poistuma nousee helposti jopa 10 000 runkoon. Taimikoissa ongelmana ei olekaan pieni poistuma vaan se, että työt voivat olla osin tai kokonaan tekemättä.

”Mitä syrjäisempi kohde, sitä useammin löytyy puutteita. Kohteen kauimmaiset reunat on toteutettu yleensä huonoimmin”, kertoo Tolonen.

Valtaosa metsänhoidon tukihakemuksista on metsänhoitoyhdistysten, metsäyhtiöiden tai metsäpalveluyritysten tekemiä. Väärin perustein tehdyistä hakemuksista ei koidu käytännössä muita seuraamuksia kuin hakemuksen hylkääminen ja ankarat nuhteet.

Metsäkeskuksen tiedossa on, että toimihenkilöiden työpaine ja kiire pakottavat tekemään tukihakemukset usein ilman maastokäyntiä. Vastuu virheellisestä hakemuksesta on kuitenkin sillä, joka hakemuksen tekee.

”Ehkä myös toimihenkilöiden ammattitaito on toisinaan puutteellista. Luotetaan liikaa metsävaratietoon tai sitten arvaillaan. Motiivina voi myös olla tuen sisältämä suunnittelu- ja työnjohtopalkkio”, arvioi Tolonen.

Suuri osa virheellisistä tukihakemuksista läpäisee viranomaisten seulan, vaikka tukikohteiden tiedoista etsitään ristiriitaisuuksia asiakirjojen ja metsävaratietojen avulla.

Metsäkeskus tarkastaa kohteista 1,5 prosenttia otannan perusteella, mutta myös harkintaa käytetään kohteiden valinnassa. Keskimäärin noin 10 prosenttia tuettavista kohteista tarkastetaan maastossa.

Kemerahankkeiden suunnitelmien ja toteutusten tarkastukset tehdään pääsääntöisesti suunnitelman tai toteutuksen valmistumisen jälkeen, yleensä ennen viimeistä maksatusta.

”Tukia peritään takaisin ilman sanktioimista, tuomitsemiseen avustuspetos johtaa hyvin harvoin”, Tolonen sanoo.

KARI LINDHOLM

Avaa artikkelin PDF