Merivuori: Jalostuksella ei pärjää ilman kannattavaa perussahausta
”Kysymys kuuluu, onko jalostaminen sahurin bisnestä vai yrittäjätoimintaa, jollaista meillä ei vielä ole tarpeeksi”,Suomen Sahojen toimitusjohtaja Kai Merivuori sanoo. markku vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSahojen jalostusasteen nostosta on puhuttu vuosikymmeniä. Monet näkevät jalostuksen lisäyksen alan ainoaksi keinoksi pärjätä.
Itsenäisiä sahoja edustavan Suomen Sahojen toimitusjohtajan Kai Merivuoren mielestä jalostuksesta hokeminen perustuu valitettavan usein virheellisiin käsityksiin.
”Jos perussahaus on kannattamatonta, niin jalostuksella se ei muutu kannattavaksi.”
Sahan yhteydessä jalostuksen tuotantomäärän pitää olla riittävän suuri, jotta jalostuksella on sahalle strategista merkitystä.
Silloin käy helposti, että sahausta ryhdytään väkisin vääntämään jalostukseen sopivaksi, ja osa tuotannosta muuttuu kannattamattomaksi.
”Jalostuksessa pitää olla sellainen tuotevalikoima, että jalostuksen raaka-ainetarpeet soveltuvat suureen osaan sahan tuotantoa”, Merivuori sanoo.
Jos jalostukseen joudutaan hankkimaan raaka-ainetta ulkopuolisilta toimittajilta, sahauksen ja jalostuksen synergiaetu katoaa.
Liimapuun valmistajista onnistunut esimerkki on Pohjois-Savossa toimiva Keitele Group, joka tekee japanilaiseen puutaloon kaikki puuosat lujuuslajiteltuina määrämittoihin asiakkaan toiveiden mukaan.
Sahan yhteydessä merkittävää jalostustoimintaa on Pölkky Oy:llä Kuusamossa, Junnikkalan Sahalla Kalajoella ja Koskisen Oy:llä Kärkölässä. Kyseiset sahat ovat investoineet muun muassa sisä- ja ulkoverhoustuotteisiin.
Tuote sinänsä ei onnistumista vielä takaa. Siitä kertovat lukuisat vaikeuksiin ajautuneet liimapuun ja höylätavaran tekijät.
Suutari pysyköön lestissään tai paremminkin sahuri lankuissaan.
Ohje voi olla Merivuoren mukaan hyvä monelle sahayritykselle.
”Sahatavaran jalostaminen perustuu varsin erilaiseen liiketoimintakonseptiin ja osaamiseen kuin sahaaminen. Siksi jalostukseen panostaminen on haastavaa sahurille, joka rämpii perusteollisuuden kannattavuusongelmissa.”
Höyläämön asiakkaat voivat olla taloteollisuudesta, puusepänteollisuudesta tai puutavarakaupasta. Asiakkaiden tarpeet poikkeavat toisistaan ja näin myös niitä palveleva liiketoiminta. Tuotekehitykseltä, logistiikalta ja palvelulta vaaditaan enemmän.
Jalostus on kannattavinta siellä, missä siitä saadaan suurin suhteellinen kilpailuetu. Sahateollisuudessa usein näin on lähellä asiakasta tai siellä, missä on halpaa työvoimaa.
”Suomalaiselle sahurille voi olla kannattavaa ryhtyä jalostamaan lähellä asiakasta. Tätäkään en lähde suosittelemaan vientimarkkinoilla, ellei asiakaskunta ole valmiina ja lompakko kunnossa”, Merivuori sanoo.
Hyvä esimerkki asiakkaiden keskelle jalostukseen investoineesta sahayrityksestä on Seinäjoella pääpaikkaa pitävä Luoman Oy, joka tekee puutarhamökkejä myös Saksassa.
Sahatavaran jalostusasteen nostoon Merivuori näkee monta tietä.
”Kysymys kuuluu, onko jalostaminen sahurin bisnestä vai yrittäjätoimintaa, jollaista meillä ei vielä ole tarpeeksi.”
Ikkunateollisuudessa on jo siirrytty uuteen työnjakoon, kun sahan ja ikkunatehtaan välille on syntynyt jalostavia yrityksiä.
Ikkunatehtaat eivät enää tee karmin aihioita, vaan ostavat aihiot puusepäntehtailta, jotka puolestaan hankkivat omat raaka-aineensa useilta sahoilta.
Jalostuksen ketjuttaminen on tuttua monilla toimialoilla kuten konepajateollisuudessa.
”Puutuoteteollisuudessa tällaista kehitystä on ollut 10–15 vuoden ajan.”
Merivuori toivoo, että Suomessa kotimarkkinoilla toimivat sahatavaraa jalostavat hyvät yhtiöt laajentuisivat myös vientimarkkinoille, vaikkapa yhteistyössä ulkomaisten asiakkaiden kanssa.
Sahojen keskeinen tehtävä ketjussa on Merivuoren mukaan kehittää ja tuottaa tehokkaasti asiakkaiden tarpeisiin sahatavaratuotteita ja niihin liittyviä palveluja.
JUHA KAIHLANEN
Suomalaiselle
sahurille
voi olla kannattavaa ryhtyä jalostamaan lähellä asiakasta.«
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
