Kevyet mönkijäurat säästävät aikaa ja hikeä - "Risujen seassa olisi paljon inhottavampi kompastella"

Mönkijäura syntyy edullisesti ja jättää maastoon pienet jäljet. Urat kannattaa suunnitella ennen hakkuita ja tasoittaa, kun kaivinkone tulee valmistelemaan istutusta. Kuva: Rami Marjamäki

Metsäkuviolle kulku voi monesti viedä usean muun kuvion läpi, ja reitti voi olla hankala kulkea. Jos avuksi ei halua tai ei ole taloudellisesti järkevää hankkia traktoria, kulkemisen kuviolle voi tehdä lihasvoiman sijaan myös mönkijällä.

Tällaiseen ratkaisuun on päätynyt Petäjävedellä metsää omistava metsätalousinsinööri Tuula Strömberg. Hänen perheensä metsätöihin mönkijä hankittiin jo kymmenen vuotta sitten. Metsää oli kahdessa paikassa, ja mönkijää oli kätevä siirtää autolla ja trailerilla tilalta toiselle.

Töitä koneella on tehty kaiken aikaa. Ensimmäinen kulkuväylä sille tehtiin viitisen vuotta sitten. Uusimman Strömberg teetti toissa keväänä.

Tuula Strömbergin perheen metsätöihin mönkijä hankittiin kymmenen vuotta sitten. Konetta käytetään paljon, ja poika Mikko Strömberg on tottunut apuri metsätöissä. Kuva: Rami Marjamäki

Myös tuleville aukoille hän aikoo tehdä mönkijäuria sekä omissa että siskonsa Taina Heikkilän metsissä.

”Tarkoitus on suunnitella pysyvät urat. Se palvelee niin istutusta kuin aikanaan taimikonhoitoa. Mönkijäurat mahtuvat ketterästi taimien väliin, eivätkä oikeastaan vie taimilta tilaa”, Strömberg sanoo.

Urat hän on raivauttanut noin kahden metrin levyisiksi eikä niiden reunoille ole vedetty ojia uraa kuivaamaan.

”Idea urien tekoon tuli ammattikorkeakoulun kevytmetsäkoneita koskevasta hankkeesta. Ajattelin, että istutuskohteen muokkausvaiheessa kaivinkone voi tehdä kevyen kulkuväylän kuviolle mönkijää varten.”

Työ on edullista tehdä silloin, kun kaivinkone on jo muutenkin paikalla eikä erillisiä siirtomaksuja väylän tekemiseksi tarvitse maksaa. Istutusalueen valmistelun lisäksi sopiva hetki voisi olla metsäojien kunnostuksen yhteydessä.

Etukäteisvalmistelutkin ovat pieniä. Uran ajolinja merkitään selvästi maastoon ja tarpeelliset rumpuputket hankitaan paikalle.

Uusimman uran Strömberg teetti hakkuuaukolle, soistuvaan kohteeseen. Kaivinkone nosteli reitiltä kannot ja risut pois.

Yhteen matalaan suo-ojaan laitettiin noin kolmen metrin mittainen ja halkaisijaltaan noin 30 sentin rumpuputki. Sen päälle nostettiin paikalla olevaa maata, hiekkaa sinne ei ajettu.

Koska mönkijän paino on vain nelisensataa kiloa ja yli ajettavien puukuormienkin paino pieni, sillan kantavuuden ei tarvitse olla suuri.

”Idea tässä kaikessa on, että päästään mahdollisimman kevyellä työllä. Aikanaan väylä raivataan taimikonhoidon yhteydessä”, Strömberg sanoo.

”Tätä uraa käytettiin keväällä, kun sen ympärillä olevalle kuviolle vietiin taimet. Vieressä risujen seassa olisi ollut paljon inhottavampi kompastella.”

Uraa pitkin kulkee myös istutuskuvion takana olevasta, raivattavasta taimikosta kertyvä pienpuu hakeyrittäjälle myytäväksi.

Mönkijöiden on helppo hyödyntää omalla maalla olevia luonnollisia kulkureittejä. Kuva: Rami Marjamäki

Mönkijöiden maavara on yleensä alle 30 senttiä, joten urilta on syytä tasoittaa esteet pois. Kuivemmilla mailla saattaa riittää, että kannot sahataan metsäkoneen jäljiltä maata myötäileviksi.

Muutaman kymmenen sentin jyrkkä kuopanreuna on mönkijälle usein liikaa, jos reunoja ei loivenna.

Jyväskylän ammattikorkeakoulu laati muutama vuosi sitten tutkimushankkeen tuloksena metsänomistajille oppaan kevyiden koneiden käytöstä. Sen havainto on, että pyörämönkijälle riittää ajouran leveydeksi noin 1,5 metriä ja kääntösäteeksi neljä metriä.

Telamönkijälle uraleveyden on oltava kaksi metriä ja kääntösäteelle varattava kuusi metriä. Peruuttelu puutavarakuorman kanssa on hankalaa, mikä kannattaa ottaa huomioon kääntöpaikkoja miettiessä.

Mönkijöistä saatava kuljetushyöty vaihtelee tehtävän työn mukaan. Kuitenkin jo pelkkä työvälineiden, kuten sahojen tai taimilaatikoiden, kuljettaminen metsään on monesti mieluisampaa koneen kyydissä kuin kantamalla, etenkin jos matka on pitkä. Samalla se säästää aikaa ja voimia varsinaisen työn tekemiseen.

Toisaalta maastossa kulkeminen mönkijällä jättää huomattavasti pienemmät jäljet maastoon kuin esimerkiksi tavallisella traktorilla ajo.

Mönkijäurien suunnittelussa voidaan käyttää hyödyksi maastossa valmiiksi olevia puuttomia reittejä, kuten sähkölinjojen alustoja.

Strömberg arvioi, että mönkijäuran teko vaati hakkuuaukon laikutuksen yhteydessä tehtynä noin tunnin ylimääräistä kaivurityötä hehtaaria kohti. Näin sen hintalappukin jäi hyvin pieneksi verrattuna järeämmän väylän teettämiseen. Toki kustannukset riippuvat paljon kohteesta ja tarvittavien siltojen määrästä.

”Eri puolella metsää tulee käytyä herkemmin ja myös pienempien syiden takia, kun sinne pääsee helposti. Urat palvelevat myös marjastusta ja sienestystä, ja samalla tulee havainnoitua, mitä metsässä pitäisi tehdä.”