Merkittävä osa suojelee metsiään ilmoittamatta siitä mihinkään virallisesti

Moni voi haluta rauhoittaa vaikkapa rantamaisemansa metsätaloudelta. Kuvituskuva. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Yksityiset metsänomistajat jättävät Suomessa laajoja metsäalueita omaehtoisesti metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle tai käsittelevät niitä vain hyvin pienimuotoisesti. Pellervon taloustutkimus PTT:n tuoreen tutkimuksen mukaan niin sanottu hiljainen suojelu kattaa arviolta 1,1 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata eli noin viisi prosenttia metsämaan pinta-alasta.

Kyseessä on ensimmäinen valtakunnallinen arvio ilmiön laajuudesta. Hiljaisella suojelulla tarkoitetaan metsänomistajien omaehtoisia ja korvauksettomia päätöksiä rajata metsäalueita kokonaan metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle tai käsitellä niitä vain pienimuotoisesti.

Tutkimus perustuu keväällä 2025 toteutettuun kyselyyn, johon vastasi 853 metsänomistajaa.

”Hiljaisen suojelun taustalla vaikuttaa joukko erilaisia motiiveja, kuten luontoarvot, taloudelliset tekijät, maisema- ja virkistysarvot sekä perhe- ja omistukseen liittyvät syyt. Tämä heijastaa metsänomistajien erilaisia tavoitteita ja metsien monia arvoja”, sanoo metsäekonomisti Marjo Maidell tiedotteessa.

Hiljaista suojelua toteutti 43 prosenttia kyselyyn vastanneista metsänomistajista, ja sen osuus oli keskimäärin 8,3 prosenttia kaikkien vastaajien ilmoittamasta metsätalousmaan pinta-alasta.

Valtaosa, noin 70 prosenttia, hiljaisen suojelun alasta käsitellään ainoastaan hyvin pienimuotoisesti, esimerkiksi yksittäisiä puita poistamalla ilman puunmyyntitarkoitusta. Loppuosa, noin 30 prosenttia, hiljaisen suojelun kokonaisuudesta muodostuu alueista, jotka on kokonaan rajattu metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle.

Kyselyn mukaan pääasialliset syyt hiljaisen suojelun taustalla voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Tärkeimmäksi nousivat luonto- ja maisema-arvot. Myös alueen alhainen metsätaloudellinen arvo tai vaikeakulkuisuus sekä metsä taloudellisena turvana tai päätösten siirtäminen seuraavalle omistajalle ovat motiiveja hiljaiselle suojelulle.

Pienten tilojen omistajilla hiljaisen suojelun osuus omistetuista kokonaishehtaareista oli selvästi suurempi kuin suurempien tilojen omistajien keskuudessa. Vaikka hiljainen suojelu ei ole kaikissa kohteissa pysyvää, sillä on monilla tiloilla pitkäaikainen luonne, ja se perustuu metsänomistajien harkittuihin päätöksiin.

Ympäristöpolitiikan kannalta hiljainen suojelu tukee luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja ekosysteemien säilymistä. Näin se täydentää lakisääteistä ja sopimuksiin perustuvaa suojelua.

Hiljainen suojelu kytkeytyy myös ilmastopolitiikan tavoitteisiin, koska se vaikuttaa hakkuupäätöksiin ja sitä kautta metsien hiilivarastoihin ja hiilinielun kehitykseen.

Entä miksi hiljaisen suojelun toteuttajat eivät ryhdy sopimuspohjaiseen suojeluun? Kyselyn mukaan syinä ovat etenkin päätöksentekoon ja omistajan autonomiaan liittyvät tekijät. Päätäntävallan säilyttämisen itsellä mainitsi keskeisimmäksi esteeksi kaksi kolmesta vastaajasta.

Luontoarvo- ja hiilimarkkinat herättävät metsänomistajissa varovaista kiinnostusta. Tulokset osoittavat, että hiljainen suojelu ei sellaisenaan muodosta yhtenäistä tai automaattisesti markkinakelpoista kohderyhmää.

Ohjauskeinojen toimivuuden näkökulmasta hiljainen suojelu haastaa perinteiset politiikkamallit. Koska ilmiötä ei ole systemaattisesti tunnistettu tai tilastoitu, sen tuottamia hyötyjä ei voida hyödyntää ja edistää täysimääräisesti.

”Metsien käyttöä koskeva kokonaiskuva jää vajavaiseksi, jos huomio kohdistuu vain virallisiin suojelupäätöksiin ja sopimuksiin”, toteaa vanhempi metsäekonomisti Jani Laturi.

Tutkimuksen rahoitti Suomen Metsäsäätiö, ja sen toteutukseen osallistui Maanomistajain liitto.