Harmaa suojelu rapauttaa oikeusvaltiota – siitä on viimein aika päästä eroon
Hallituksen esitys alueidenkäyttölain uudistamisesta puuttuu toteutuessaan moniin harmaan suojeluun epäkohtiin, ja vahvistaa maanomistajien oikeutta korvauksiin.
Metsiin voi ilmestyä suojelumääräys kaavoituksen yhteydessä. Kuva: Jaana Kankaanpää21.7.202504:30
Metsien suojelussa on viime vuosina pääsääntöisesti nojattu vapaaehtoisuuteen. Suojeluun liittyvät luonnollisesti asianmukaiset korvaukset maanomistajille.
Tosiasiallista suojelua tapahtuu kuitenkin myös kaavoituksen kautta ilman maanomistajille maksettuja korvauksia. Silloin puhutaan niin sanotusta harmaasta suojelusta. Asiaa on hiljattain käsitellyt maankäyttö- ja kiinteistöoikeuden professori Martti Häkkänen selvityksessään (MT 14.7.).
Häkkäsen mukaan ongelmia ovat aiheuttaneet kaavamerkintöjen ja -määräysten sektorilainsäädäntöä pidemmälle menevät rajoitukset metsien käytölle. Merkintöjen metsätalousvaikutusten arvioinnitkin ovat voineet olla puutteellisia. Ongelmallisia ovat myös kaavoihin merkityt mahdolliset suojelukohteet, jotka eivät välttämättä toteudu.
Epäselvyyttä on ollut siitäkin, milloin merkintä on oikeusvaikutteinen ja milloin se on pelkkä huomio. Oikeudellisia epäselvyyksiä liittyy myös maisematyölupavaatimuksiin ja muihin kaavamerkintöihin. Metsänomistajan kannalta kyse voi olla taloudellisesti merkittävistä asioista, joista ei kaavan laadintavaiheessa ole selvää käsitystä välttämättä edes kaavoittajalla.
”Metsänomistajan kannalta kyse voi olla taloudellisesti merkittävistä asioista”
Häkkäsen mukaan maankäyttöä ohjaavan lainsäädännön laadinnassa ei ole juurikaan pohdittu metsätalouden harjoittamista. Ongelmien ratkaisemiseksi Häkkänen ehdottaa kaavamerkintöjen ja -määräysten perustuslainmukaisuuden arviointia.
Epäkohtia voitaisiin lieventää tai pyrkiä poistamaan myös parhaillaan vireillä olevan alueidenkäyttölain uudistustyön yhteydessä. Olennaista on, että lainsäätäjä määrittelee tarkoin, mitä vaikutuksia milläkin kaavamerkinnällä on. Jos vaikutukset ovat omaisuuden suojaa heikentäviä, pitää sääntelyä arvioida suhteessa perustuslakiin.
Harmaa suojelu on vain yksi omaisuuden suojaa heikentävistä ilmiöistä. Samanlaisia ongelmia liittyy metsäsertifioinnin HCV-alueisiin ja vaatimuksiin hakkuiden rajoittamisesta. Yhteistä näille trendeille on poliittisten tavoitteiden edistäminen maanomistajien kustannuksella.
Taustalla voi olla ideologisia syitä tai yksinkertaisesti tietämättömyyttä metsätalouden harjoittamisesta. Ensi kuun alussa voimaan astuva lunastuslain uudistus on pitkään aikaan ensimmäinen maaomaisuuden suojaa parantava muutos. Sähkölinjakorvauksiin liittyviä epäkohtia se ei kuitenkaan vielä korjaa.
Metso-ohjelman hyvät kokemukset osoittavat, että metsänomistajat eivät vastusta suojelua. Päinvastoin, maanomistajat ovat usein hyvin tietoisia metsissään sijaitsevista arvokkaista kohteista.
Ongelmana on usein asenneilmapiiri, jossa yksityisten maanomistajien ajatellaan jarruttavan ja estävän muiden hyvien tavoitteiden toteuttamista. Vastakkainasettelusta pitäisi päästä yhteistyöhön myös kaavoituksessa. Vuosia kestävät kaavoitusprosessit mahdollistavat kyllä monipuolisen vuoropuhelun maanomistajien kanssa.
”Kaikkia ongelmia ei kuitenkaan pidä yrittää ratkoa kaavamääräyksillä”
Kaavoitus on tärkeä työkalu yhdyskuntarakenteen suunnittelussa. Kaikkia ongelmia ei kuitenkaan pidä yrittää ratkoa kaavamääräyksillä.
Kaavoittajan tulisi rajoittaa kaavamääräykset alueen suunniteltavan käyttötarkoituksen kannalta olennaisiin ja välttämättömiin. Erityisen ongelmallisia ovat maakuntakaavat, jotka ohjaavat alueiden käyttöä yleisellä tasolla.
Hallituksen esitys alueidenkäyttölain uudistamisesta puuttuu toteutuessaan moniin harmaan suojeluun epäkohtiin, ja vahvistaa maanomistajien oikeutta korvauksiin. Olennaista on, että lain määräykset korvauksista ovat yksiselitteisiä, ja että kaavoituksen kautta ei toteudu suojelua, joka on päällekkäin muun lainsäädännön kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
