1950-luvulla uskottiin suursavotoiden tehoon
Porttivaaran ylärinteillä käy napakka tuuli lämpimänä kesäpäivänä. Arvi Vuorialho nousee autosta, silmäilee maisemaa ja tunnistaa alueen samaksi, jolla hän työskenteli Metsähallituksen savotalla kasöörina eli palkanmaksajana 60 vuotta sitten.
”Tehtiin isoja leimikoita. Piti saada 30 000 tukkia ja 10 000 kuutiota pinotavaraa. Pystymyynti olisi ollut helpompi järjestää”, Vuorialho muistelee.
Suursavotat ”olivat lämpiminä” eli tarjosivat töitä ympäri vuoden. Talvella puut kuljetettiin autoilla läheiselle Virkkusenjärvelle uittoa odottamaan.
Vuorialho kiersi työmaita palkkarahat repussa, sillä tilit maksettiin käteisenä.
Esimiehetkin asuivat kämpissä. Ne purettiin ja siirrettiin seuraavalle leimikkokeskittymälle sitä mukaa, kun edellinen saatiin valmiiksi. Viimeiset savottakämpät hiljenivät 70-luvulla.
Isojen aukkojen teko tuntui mielekkäältä tehokkuuden vuoksi.
Vuorialhon mukaan silloin myös ajateltiin, että maa pääsee lämpenemään taimille suotuisaksi, kun paksu kuntta poltetaan kulotuksessa pois.Metsät olivat puhtaita, usein vajaatuottoisen harvoja kuusikoita.
Hakkuun ja kulotuksen jälkeen maahan kylvettiin männynsiemeniä. Raudalla viillettiin ohut vako maahan.
Kesti 10 vuotta, ennen kuin aluetta saattoi kutsua edes taimikoksi.
”Arvosteluakin oli jonkin verran”, Vuorialho myöntää.
Nyt Porttivaaralla kasvaa harva männikkö, josta ei saada tukkia.
Jälkiviisaana voi todeta, että tänne noin 300 metrin korkeuteen olisi pitänyt istuttaa kuusta. Vain kaikkein korkeimmat vaaranlaet ymmärrettiin jo tuolloin niin herkiksi kohteiksi, että ne jätettiin kokonaan luonnontilaan.
Sinnikkäistä yrityksistä huolimatta metsästä ei tullut halutun-laista.
”Runkoluku noin 500 hehtaarilla. Kylvö ’57, täydennysistutus männyntaimilla ’76, täydennysistutus ’85 rauduskoivulla”, luettelee Metsähallituksen Taivalkosken tiimiesimies Kari Louhisalmi kämmentietokoneelta.
Männyn täydennysistutuksista muistuttavat kaivinkoneen tekemät kuopat ja mättäät, taimista ei näy jälkeäkään. Koivuja on sentään noussut sekapuuksi.
Sata metriä alempana 50-luvun männynkylvöt ovat onnistuneet hyvin. Tiheässä kasvaneen metsän ensiharvennuspuita on korjattu jo 10 vuotta sitten.
Vuorialho kertoo, että 70-luvulla iloittiin kulotettujen maiden hyvistä puolukkasadoista. Lisätienesti marjoista kelpasi terävän pään herrallekin, joihin kasööri luettiin.
”Myhkyrivaaralta keräsimme vaimon kanssa 5–6 sangollista puolukkaa henkeä kohti kolmeen mennessä iltapäivällä. Siitä maksettiin 11 markkaa kilolta. ”
Vuorialho jatkoi savotta-ajan jälkeen Metsähallituksen suunnittelijana. Eläkkeelle hän jäi 1983.
”Olisin saanut olla vielä kaksi vuotta. Ajattelin että päästetään tuo Kari töihin”, mies virnistää.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
