Saariston helmi Purunpää sai rauhan – "Yksityiseksi suojelualueeksi tavattoman suuri"

Glasbergetin kalliolta avautuu huikea näkymä Saaristomerelle. Kuva: Maija Partanen

Eteläsuomalaisittain näky on harvinainen: Metsätie kiemurtelee lähellä merenrantaa, mutta mökin mökkiä ei näy.

Koskemattomilta vaikuttavat kalliometsät vaihtuvat välillä painanteiden männiköihin ja korpikuusikoihin. Paikoin käkkäräiset tammet kurottavat oksiaan kohti valoa. Korkeimmalta kalliolta avautuu aava näkymä Saaristomeren ulapalle.

Ollaan Kemiönsaaren Purunpään niemellä. Alue on säilynyt melko koskemattomana metsätaloudelle vaikean maaston vuoksi, kertoo Siv Vesterlund-Karlsson.

Hän vastaa Söderlångvikin kartanon metsien hoidosta.

Kartanon metsineen omistaa Föreningen Konstsamfundet -yhdistys. Perheettömänä kuolleen liikemiehen Amos Andersonin perustama yhdistys tunnetaan merkittävänä kulttuurin tukijana.

Tammilehtoa on hoidettu kaatamalla suuret kuuset pois. Tammet ovat osin jo huonokuntoisia, mutta lehto uudistuu kyllä, Siv Vesterlund-Karlsson uskoo. ”Sanotaan, että tammi kasvaa 500 vuotta ja kuolee toiset 500 vuotta.” Kuva: Maija Partanen

Purunpää on ollut osin Natura-­suojelualueena vuodesta 2002. Viime kesänä suojelu laajentui ja tiukkeni uudella päätöksellä. Uutta suojelualuetta perustettiin Metso-ohjelman rahoituksella 100 hehtaaria.

Jo aikaisemmin rakentamisen ulkopuolelle jätetyllä Natura-­alueella 100 hehtaaria rauhoitettiin metsätaloudelta.

Luontojärjestöt ovat toivoneet Saaristomeren kansallispuistoon rajautuvan Purunpään suojelua jo pitkään. Se on mainittu muun muassa Suomen Luonnonsuojeluliiton 100 luonto­helmeä -kampanjan kohteena.

Historiallisesti niemellä on ollut tärkeä asema merenkululle Jungfrusundetin väylän varrella. Krögaruddenissa sijaitsi vuosisatojen ajan kievari, jossa merimiehet saattoivat pysähtyä esimerkiksi odottamaan luotsia läheiseltä Högsåran saarelta.

Purunpäässä vuorottelevat kallioiset metsät ja niiden väliin jäävät painanteet. Sisäsaariston luonto muuttuu suoraan ulkosaaristoksi niemen nokkaan mentäessä. Kuva: Maija Partanen

Konstamfundet sai yksityisen suojelualueen perustamisesta 615 300 euron verottoman korvauksen. Summa perustuu puuston arvoon. Tästä 300 000 oli valtion suojeluohjelmien toteuttamiseen tarkoitettua rahaa, toinen puolikas rahoituksesta on peräisin Metso-ohjelmasta.

”On se yksityisenä suojelualueena tavattoman suuri. Varsinais-Suomessa Metso-­suojelualueiden pinta-ala vaihtelee paljon riippuen elin­ympäristöstä, erittäin harvoin on yli 20 hehtaarin alueita”, kertoo ylitarkastaja Leena Lehtomaa Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.

Laajuus parantaa alueen suojeluarvoa. Kalliometsät eivät Lehtomaan mukaan sinänsä ole enää erityisen haluttuja Metso-kohteita, sillä niitä on jo suojeltu paljon muihin luontotyyppeihin verrattuna.

Lehdot ovat sen sijaan harvinaisempaa herkkua. Niitä uudelta suojelualueelta löytyy kymmenen hehtaaria.

Metsästys ja virkistyskäyttö jatkuvat suojelualueella. Purun­päässä käy tätä nykyäkin retkeilijöitä. Mahdollinen luontopolku saattaa tulevaisuudessa houkutella uusia kävijöitä.

Suojelualueesta toivotaan uutta vetonaulaa Söderlång­vikin kartanolle.

Taidemuseon, kahvilan, omenanviljelytilan ja vuokramökkejä käsittävälle matkailukohteelle sijainti niemellä on haaste, sillä alueellehan hän ei eksy vahingossa.

Konstsamfundet on merkittävä metsänomistaja Kemiönsaarella. Tärkeimmät puun ostajat alueella ovat Metsä Group, Stora Enso, UPM ja Westas Group. Kuva: Maija Partanen

Mittavasta suojelupäätöksestä huolimatta Söderlångvikin kartano jatkaa edelleen merkittävänä metsätalouden harjoittajana. Kartanolla on yhteensä 4 500 hehtaaria metsää, josta nyt noin kolme prosenttia on suojeltu.

Vesterlund-Karlsson kertoo pyrkivänsä pitkäjänteiseen ja monipuoliseen metsätalouteen.

Peura- ja hirvikannat ovat vahvat, joten taimikot kasvatetaan tiheinä. Riistan ja luontaisten taimien varjelemiseksi ennakkoraivaus tehdään harvennushakkuissa vain puunrunkojen ympäriltä. Tammentaimet säästetään raivauksissa.

Päänvaivaa aiheuttaa juurikääpä. Kuusikoissa lahovikaisen puun osuus saattaa olla jopa kymmeniä prosentteja tilavuudesta.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuita Vesterlund-Karlsson kokeilee sopivilla alueilla, joilla puusto on valmiiksi eri-ikäis­rakenteista.

Kanalintuja on paljon. Taustalla on pitkään jatkunut tehokas minkkien ja supikoirien pyynti alueella, Vesterlund-Karlsson kertoo.