Metsäsertifioinnilla on merkitystä
Metsäsertifiointi ja sen jatkuva kehittäminen ovat osa monipuolista metsien käyttöä, kirjoittaa Karoliina Niemi Metsähallitus Metsätalous Oy:stä. ”Täydelliseen vertailtavuuteen tai tasapainoon eri maiden standardien välillä ei päästä.”
PEFC- ja FSC-sertifikaatit. Kuva: Saara Lavi ja Aune SinkkonenViime aikoina on jälleen noussut keskusteluun metsäsertifioinnin merkitys hyvän metsänhoidon tunnuksena. Suomessa on käytössä kaksi maailmanlaajuista metsäsertifiointijärjestelmää, eli FSC ja PEFC.
Sertifioinnin kehittämisen pontimena olivat trooppisten metsien hakkuut, jotka kirvoittivat keskustelua jo 1980-luvulla. FSC syntyi Rion monimuotoisuussopimuksen jälkimainingeissa 1990-luvun alussa eteläistä metsäkatoa torjumaan. PEFC puolestaan kehitettiin alkuaan enemmän eurooppalaisten pienmetsänomistajien tarpeisiin.
Suomella oli merkittävä rooli PEFC:n alulle panijana. FSC koettiin pitkään “tuontitavarana”.
Metsäsertifiointi ja sen jatkuva kehittäminen ovat osa monipuolista metsien käyttöä. Sertifioinnin mukana arjen metsätalouteen ovat tulleet muun muassa lahopuun- ja säästöpuiden jättäminen, suojavyöhykkeet, tiheiköt ja sekapuustoisuus, joilla kaikilla on iso rooli luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Metsälaki ei näitä vaatimuksia sisällä.
Kummankin järjestelmän kriteeristön taustalla ovat kansainväliset linjaukset, joiden pohjalta laaditaan kansalliset standardit ja kriteerit. Niissä otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet, ja siksi täydelliseen vertailtavuuteen tai tasapainoon eri maiden standardien välillä ei päästä. Se meidän on vain hyväksyttävä, ja onhan Suomenkin näkökulmasta tärkeää huomioida juuri meidän metsiemme tärkeät ominaisuudet.
FSC koettiin pitkään “tuontitavarana”.
Paljon puhutaan myös siitä, kumpi sertifiointijärjestelmistä on parempi. Eroja on, mutta molemmat parantavat metsien hoidon ja käytön kokonaislaatua sekä metsien elinvoimaa, osin eri painotuksin. Sekin on tärkeää hyväksyä.
Metsänhoidon standardien uudistaminen on aina iso ponnistus, jossa punnitaan ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten näkökulmien yhteensovittamista. Suomessa FSC:n uusi standardi astui voimaan vuonna 2023 ja PEFC:n vuonna 2024.
Uuden standardin käyttöönotto ei sekään käy noin vain. Kouluttaminen, ohjeistusten muuttaminen, toimintatapojen testaus ja lopulta toteutus arjen metsätaloudessa vaativat toimijoilta valtavasti resursseja.
Entäpä sitten yksittäinen metsänomistaja? Moni tekee metsänhoitoa tai puukauppaa harvakseltaan, ja kasvaneet suojavyöhyke-, lahopuu- ja säästöpuukirjaukset saattavat tulla yllätyksenä. Äkkiseltään voi kritiikkiäkin herätä.
Puun hankkiminen sertifioiduista metsistä on tärkeää toimittaessa kansainvälisillä markkinoilla. Siksi toimijoilla on puun alkuperän seurantajärjestelmän sertifikaatti. Sen avulla toimija seuraa sertifioidun raaka-aineen virtoja ja niiden osuutta tuotannossa. Nämä standardit ovat kaikille samat, meillä ja muualla.
Suomessa metsäsertifiointi on nähty tärkeänä työkaluna edistää hyvää ja monipuolista metsien hoitoa ja käyttöä. Maamme talousmetsistä yli 80 prosenttia on sertifioitu. Se on maailman mittakaavassa kova luku, ollaan ylpeitä siitä. Samalla terästäydytään ostoksilla, eli kohdistetaan katse sertifioituihin tuotteisiin.
Kolumnin kirjoittaja on senior advisor Metsähallitus Metsätalous Oy:ssä.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
