Tuore tutkimus kyseenalaistaa yleisen hoitotavan: tapaturmassa irronnutta sormea ei välttämättä kannata kiinnittää takaisin

Väärin käytettynä hydraulihalkojat aiheuttavat joka vuosi useita sormien menetyksiä. Tuoreen tutkimuksen mukaan kirurgisesti vaativa takaisinistutus ei välttämättä ole paras hoitotapa. Kuvituskuvan halkojassa ei ole nykyisin vaadittavaa sinkoutumissuojaa. Kuva: Risto Jussila

Niin sanottu takaisinistuttaminen on ollut vallitseva hoitotapa esimerkiksi klapikoneonnettomuuksissa irronneiden sormien ja vastaavien yläraaja-amputaatioiden hoidossa. Tuore väitöskirja kyseenalaistaa yleisimmin käytetyn hoitomuodon hyödyt.

Operaationa yksinkertaisempi ja edullinen amputaatiotyngän muokkaus ja pehmytkudospuutoksen peitto voivat tuoreen tutkimuksen mukaan tuottaa potilaan kannalta paremman lopputuloksen kuin vaativampi irronneen raajan takaisinistutus.

Lääketieteen lisensiaatti Joonas Pyörny vertaili laajan potilasaineiston kautta uudelleenistutuksen ja amputaatiotyngän muokkauksen onnistumisia eri potilailla. Yllättäen pitkäkestoinen ja mikrokirurgisia taitoja vaativa irronneen peukalon tai useamman sormen takaisinistutus ei välttämättä tuota parempaa lopputulosta kuin yksinkertaisempi revisioamputaatio, jossa vaurioituneen raajan pehmytkudospuutokset peitetään ja haava suljetaan.

Suomessa tehdään raajaosien takaisinistutuksia tai revisioamputaatioita keskimäärin vajaat 130 kertaa joka vuosi. Klapikoneiden virheellinen käyttö aiheuttaa merkittävän osan sormien irtoamisista.

”Onnistuneestikin takaisinistutettujen raajan osien toiminallisuus harvoin palautui onnettomuutta edeltävälle tasolle. Keskeisiä haasteita takaisinkiinnitettyjen raajan osien osalta ovat jäykkyys, voimattomuus ja kipu. Nykyinen hoitolinja ei niinkään perustu tieteelliseen näyttöön vaan oletukseen, että takaisinistutus johtaa parempaan lopputulokseen”, Rovaniemellä terveyskeskuslääkärinä työskentelevä Pyörny kirjoittaa Tampereen yliopistolle tekemässään väitöstutkimuksen tiivistelmässä.

Takaisinistuttaminen käyttää terveydenhuollon resursseja enemmän kuin vaihtoehtoinen hoitomuoto revisioamputaatio. Kalliimman kirurgisen operaation käytöllä ei ollut yhteyttä potilaiden parempaan yläraajan toimintakykyyn, parempaan elämänlaatuun, kylmänsietokykyyn tai käden ulkonäköön revisioamputaatioon verrattuna.