Taimena syöty mänty voi olla päältä kaunis

Kuva: Ville-Petteri Määttä

LOVIISA, LAPINJÄRVI (MT) Hommansby sågin sahalla Loviisan Skinnarbyssä on sahattu kummia: ohutta tuppilautaa oksaisista ja mutkaisista nuorehkoista männyistä.

Laudoista etsitään uutta tietoa hirvituhojen vaikutuksesta männyn laatuun.

Metsäntutkimuslaitoksen professori Yrjö Vuokilan vuonna 1980 perustamassa kokeessa 0,5–3-metrisiin taimikoihin leikattiin hirven syönnöstä jäljitteleviä vikoja.

Latvoja ja oksia katkaistiin eri korkeuksilta eri puolilla maata sijaitsevissa koemetsiköissä. Sen jälkeen metsiä hoidettiin muuten tavalliseen tapaan, mutta tutkimukselle kallisarvoiset, vioitetut puut säästettiin taimikonhoidossa.

Nyt niitä sahataan auki. Tutkijoiden nykypolvi saa kokea metsiköiden ensiharvennuksen ja kurkistaa runkojen sisälle.

Ruotsissa on tutkittu aitojen hirvituhomäntyjen laatua. Puista ei kuitenkaan tiedetä, millainen niiden tuho on tarkalleen ollut taimena. Metlan tutkimuksesta voidaan saada selville, minkälainen syönnös missä kohtaa latvaa pilaa puun laadun - millaisista vioista puut toipuvat vielä tukiksi ja millaisista eivät.

Yksi avoin kysymys on, voidaanko ensiharvennusmännikön ulkoasusta päätellä puiden tukkikelpoisuutta, vai voiko runkojen sisään jäädä vakavia piileviä vikoja.

”Ennakko-odotus aikaisempien tutkimusten perusteella on, että ainakin pikkutukin kokoisista rungoista erottaa, mitkä ovat vioittuneita”, kertoo Metlan nykyisestä hirvituhotutkimuksesta vastaava Juho Matala .

Tutkijat arvioivat myös eri muuttujien, kuten kasvupaikan vaikutusta hirvituhoihin. Nykytiedon valossa otaksutaan, että männyn kasvu elpyy rehevillä mailla paremmin kuin köyhillä. Toisaalta selviäviin puihin jäävät viat lienevät rehevillä vakavampia kuin karuilla mailla. Sen voi nähdä esimerkiksi rehevillä mailla vioittuneiden puiden mutkaisuudesta.

Metlan ensimmäiset analyysit valmistuvat syksyllä, mutta Maa- ja metsätalousministeriön sekä Metlan itse rahoittama tutkimushanke jatkuu vuoteen 2016. Hirvituhokokeiden edelleen jäljellä olevia koepuita on tarkoitus kasvattaa senkin jälkeen, tukkipuiksi asti.