Lukijalta: Inarin yhteismetsän osakkaina olevat yksityishenkilöt ovat luonnonsuojelun ja nykyisen ilmastokeskustelun vankeja

Kuka päättää hakkuista Ylä-Lapissa? Kuva: Juha Tanhua

Inarin yhteismetsä vetoaa Suomen hallitukseen ja ympäristöministeriöön alueellaan sijaitsevasta, noin 2 900 hehtaarin laajuisesta alueesta syntyneen kiistan ratkaisemiseksi.

Metsätaloudessa osittain käytössä olevan FSC- sertifikaatin mukaan alue on luokiteltu IFL-alueeksi (aktivistien kehittämä käsite luonnontilaisesta alueesta).

Alueella kasvava metsävaranto on noin seitsemän miljoonan euron arvoinen. Puusto on pääosin vanhaa luonnonmetsää, jossa metsä uudistuu omaa tahtiaan.

Luontokartoituksessa on nostettu esiin alueen luonnon biodiversiteettiä ja sen säilyttämistä vahvasti tukevia seikkoja, kuten uhanalaislajeja. Alueen maisema-arvoja sanotaan ainutkertaisiksi.

Koko kyseiseen alueeseen metsineen on varastoitunut suuri määrä hiiltä, ja alueen kasvava metsä on edelleen myös merkittävä hiilinielu.

Yhteismetsä on tarjonnut aluetta valtiolle rauhoitettavaksi jo kolmella erillisellä ehdotuksella.

Aluksi yhteismetsä sai ympäristöministeriöltä tyrmäävän kielteisen vastauksen. Ministeriön mukaan alueen läheisyydessä olevan Hammastunturin erämaan 1 825 neliökilometrin laajuinen alue on riittävä Inarin alueella kyseisen luontotyypin suojeluun. Lisäperusteena olivat Inarin alueen suojelumäärä (72,2 prosenttia) ja suuret pinta-alat (yhteensä 10 948 neliökilometriä).

Viimeisimpiin yhteismetsän kiistaa koskeviin ehdotuksiin ei ole edes vastattu.

Kokonaan oma lukunsa on, että juuri tällaisia, 200–350 vuotta vanhoja tukkimetsiä Inarissa on aina hakattu ja kuntaa sekä koko Suomea rakennettu. Erään Luonnonvarakeskuksen laskelman mukaan kuutiometri teollisuuteen tuotua puuta tuottaa yhteiskuntaan hyvää 240 euroa.

Kun järeät tukkimetsät muualta ovat nyt käyneet vähiin, Inarin yhteismetsä säästettyine tukkimetsineen on joutunut sijaiskärsijäksi. Tällaisia metsiä ei saisikaan enää hakata?

Yhteismetsän yksityiset omistajat ovat menettäneet tuon mainitun 2 900 hehtaarin laajuisen ja perustuslain omaisuudensuojaa nauttivan metsäomaisuutensa arvon.

Osakkaina olevat yksityishenkilöt ovat samalla luonnonsuojelun ja nykyisen ilmastokeskustelun vankeja.

Suojelun vaatijat eivät itse näytä saavan mitään myönteisiä ratkaisuja asiassa aikaan. Mitään konkreettisia toimia yksityisomaisuuden menetyksen korvaamiseksi ei ole esitetty.

Inarin yhteismetsän asian ratkaiseminen on tosiasiassa kiinni vain tahdosta, ei rahasta. Jotta valtiojohtoista ilmaston- ja luonnonsuojelua voitaisiin pitää uskottavana, valtiolle tämän kokoluokan pikku asiat on saatava järjestykseen.

Inarin yhteismetsän esitys alueen suojeluun lunastamisesta on edelleen voimassa.

Inarin yhteismetsän hoitokunta

toimeksi saaneena

Kari Kyrö

sihteeri

Kaikki MT:n mielipidekirjoitukset