Peltoja mylläävät villisiat paheneva riesa kaakossa

Villisiat kääntävät joskus nurmikot nurin seinänvieriä myöten. Arvo Taskinen Kuva: Viestilehtien arkisto

Villisikalaumat ovat paheneva riesa Kaakkois-Suomen maatiloilla. Kärsäkkäät tonkivat pilalle vilja- ja nurmilohkoja, kotitarveperunamaiden lisäksi.

Rautjärvellä sikalauma tärveli Arvo Taskisen kymmenen hehtaarin kuminapellosta neljä hehtaaria. Viljelmän perustamiskulut ovat Taskisen mukaan noin 300 euroa hehtaarilta ja työt päälle. Tappiot kasvavat vielä, sillä tuet ja sato jäävät saamatta.

Rautjärvellä myös Mikko Häyhä on kärsinyt villisikatuhoista. Kahdeksan hehtaarin nurmilohkosta vähintään neljännes on mustalla mullalla sikalauman vierailujen jäljiltä.

”Ylimääräinen työ ei huvita yhtään”, Häyhä sanoo. Viime keväänä perustettu virnanurmi on perustettava uudelleen.

Vahinkolohkolla Häyhä on nähnyt kahdeksan villisian lauman. Ne pinkaisivat pellon yli hirvenmetsästäjiä karkuun keskellä päivää.

Häyhän vahinkolohko on rajavyöhykkeellä, missä metsästys vaatii erikoisluvan Rajavartiolaitokselta. Häyhä on lähettänyt lupa-anomuksen.

Taskisen pellot ovat noin seitsemän kilometrin päässä rajalta. ”Yllätys oli, että kumina kelpaa. En olisi laittanut, jos olisin tiennyt.”

Etelä-Karjalan maaseututoimen maaseutuasiamies Juha Rautio on kuullut paljon valituksia villisikojen tekosista. Rajavartijoiden valvontakameroissa on näkynyt joskus jopa 26 villisian lauma.

Yhdeltä viljelijältä siat pilasivat 3,5 hehtaaria kaura-herneseosta. Tuho oli täydellinen.

Itärajan lähellä kotitarveperunan viljely on Raution mukaan loppunut. Pahimmillaan perunat on kaivettu ylös istutusta seuraavana yönä.

Siat uskaltautuvat joskus tonkimaan aivan asutuksen tuntumaan. Raution mukaan ongelma on kärjistynyt muutamassa vuodessa.

Rautio on nähnyt villisian pari kesää sitten, keskellä päivää. ”Se oli julman näköinen otus.”

Rajavartija Ari Kosunen kertoo, että itärajan yli villisikoja on kulkenut jo kymmeniä vuosia. Nyt possuja on jo isoina laumoina. Yli 20 sian laumoissa on monenkokoisia eläimiä.

Taskisen kuminapellon kääntäneen sikalauman Kosunen on nähnyt metsätiellä. Sikoja oli niin paljon, ettei hän pystynyt niitä laskemaan.

Sikalaumat liikkuvat itärajan yli molempiin suuntiin. Talveksi villisiat vetäytyvät Venäjälle, Kosunen ja Rautjärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Veikko Kovanen tietävät.

Sikojen vierailut Suomessa vähenevät, kun lunta on paksusti. Sydäntalvella ei sikahavaintoja paljon tehdä. Kosunen ja Kovanen arvelevat, että itänaapurin jätehuolto jättää sioille enemmän syömistä kuin suomalainen.

Kosusen mukaan muutama villisika saattaa jäädä seutukunnalle Suomen puolelle talveksi. Silloin ne katkovat esimerkiksi pieniä kuusten juuria ruuakseen.

Kovanen näki villisian ensimmäisen kerran jo talvella 1978. Possu oli hukkunut Saimaan kanavaan Nuijamaalla.

Kovanen tietää joidenkin metsästäjien ruokkivan villisikoja. Olisiko eläimiä ja niiden vahinkoja vähemmän, jos ei ruokittaisi, Kovanen aprikoi.

Kovasen mukaan villisika on vaikea metsästettävä. Sen pyynti on luvallista kesäkuun alusta helmikuun loppuun. Naarasta, jolla on porsaita, ei saa tappaa. Erityisen viisas ja varovainen on vanha karju.

Kosunen metsästää melkein kaikkea lintu- ja nisäkäsriistaa. Villisikaa hän ei ole toistaiseksi onnistunut saalistamaan.

Joutsenossa asuva ja metsästävä Asko Niemi arvioi, että Joutsenon riistanhoitoyhdistyksen alueelta on tämän vuoden kesäkuun alusta lähtien saatu saaliiksi noin 25 villisikaa. Alueen koko on noin 30 000 hehtaaria.

Niemen mielestä sikakanta on pidettävä hallinnassa niin kauan kuin se on mahdollista. Ylitiheistä kannoista on riittävästi esimerkkejä Ruotsista, Baltian maista ja Keski-Euroopasta.

Koska villisika ei ole pyyntiluvan varainen eläin, sen saalismäärästä ei ole tarkkaa tietoa. Arvailua on myös sikojen määrä.

Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas arvioi alueensa villisikakannaksi 100–200 yksilöä. Suomen riistakeskuksen nettisivu tarjoaa samaa määrää koko Suomen kannaksi.

REIJO VESTERINEN

Yllätys oli,

että kumina

kelpaa. En olisi

laittanut, jos

olisin tiennyt.«

Avaa artikkelin PDF