KOMMENTTI Syyttävät sormetja kivihiilikortti
Ilahduin, kun sain käsiini Taso-hankkeen raportin Turvetuotannon kuormitus – kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arvio turvetuotannon vesistökuormitukseen vaikuttavista tekijöistä.
Kyseessä on kaivattu teos, sillä turvetuotanto kuumentaa tunteita, mutta puolueetonta tietoa on vaikea saada.
Luonnonsuojelijat vaahtoavat soiden suojelusta, vesiensuojeluyhdistysten puuhamiehet itkevät pilaantuneiden järvien vuoksi ja turveteollisuus osoittaa syyttävällä sormella maa- ja metsätaloutta.
Toimittajien sähköpostit pursuavat mitä kirjavampia mittaustuloksia kuormituksista, mutta niiden tieteellisyyttä on vaikea arvioida ilman limnologin tutkintoa.
Elykeskus valvovana viranomaisena tuntuu olevan voimaton selvittämään jokaista valitusta ja kuormituslähdettä.
Pettymyksekseni julkaisu on kovin vaikeaselkoinen. Kehäpäätelmä tuntuu olevan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä suoralta kädeltä voida todeta mitään.
Suomalaisille puhdas järvi on mittaamattoman arvokas. Puhtautta ei kuitenkaan voi enää pitää itsestäänselvyytenä, sillä järvien tila esimerkiksi Keski-Suomen Saarijärven reitillä on hälyttävä.
60 prosenttia alueen järvistä on tyydyttävässä tai huonossa kunnossa.
Niin kauan kuin pilaantumisen aiheuttaja ei ole selvillä, kuormittajat syyttelevät toisiaan ja pilaantuneiden järvivesien puhdistamisen sijaan keskitytään maineen puhdistamiseen.
Kun puhutaan turpeennoston haittavaikutuksista, turpeenkäytön puolustajat kaivavat kivihiilikortin esiin.
”Haluat siis, että Suomi lämpiää tuontihiilellä!”
Vain järvien pilaantumisesta suoraan kärsivät uskaltavat sanoa sen ääneen: puhdas vesi on heille tärkeämpää kuin energiaomavaraisuus ja tuhannet työpaikat.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
