Pistiäistuhojen odotetaan hellittävän Länsi-Suomessa toukkiin iskeneen virustaudin ansiosta – männiköitä kannattaa silti tarkkailla

Ruskomäntypistiäisen toukka syö edellisvuosien männyn neulasia, mutta ei yleensä tapa puuta. Kuvan toukat ovat kuolleita. Kuva: Metsäkeskus

Ruskomäntypistiäisen tuhojen laajuus yllätti metsäammattilaiset, metsänomistajat ja muutkin luontoa seuraavat kansalaiset viime kesänä. Tänä vuonna tuhojen odotetaan jäävän vähäisiksi.

Viime kesänä männyn neulasten syönti oli monin paikoin todella ankaraa. Kesän lopulla pistiäistuhot alkoivat hellittää, koska toukkiin iski virustauti.

Osalla viimevuotista syöntialuetta syönnin odotetaan loppuvan kokonaan, koska ruskomäntypistiäisen toukat kuolivat virustautiin kesken syönnin jo viime kesänä.

Toisaalta metsänomistajien kannattaa olla tarkkoina, sillä osalla viimevuotista syöntialuetta tuhot saattavat hyvinkin jatkua ainakin alkukesästä. Mahdollista on myös se, että syönti leviää vielä kokonaan uusille alueille.

Pohjanmaan männiköitä viime kesänä vaivannut ruskomäntypistiäistuho alkoi melko lievänä ja laikuttaisena männyn neulasten syöntinä jo kesällä 2018.

Viime kesänä syöntialueet laajenivat monikymmenkertaisiksi. Eteläisempi syöntialue kattoi pääosan Kauhajoen, Isojoen, Jalasjärven, Kurikan, Ilmajoen, Peräseinäjoen, Alavuden, Kihniön, Parkanon ja Karvian männiköistä.

Toinen tällä kertaa lievemmin syöty alue laajeni koko Keski-Pohjanmaalle ja syöntiä havaittiin myös Etelä-Pohjanmaan pohjoisosissa ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Pietarsaaren eteläpuolella.

Ruskomäntypistiäisen toukka syö edellisvuosien männyn neulasia toukokuun lopusta heinäkuun puoliväliin saakka. Heinäkuussa täysikasvuiset toukat pudottautuvat maahan ja kutovat ympärilleen kotelokopan.

Uudet pistiäisaikuiset lähtevät maasta lentoon ja munivat elo-syyskuussa neulasiin, josta munitut toukat aloittavat syönnin seuraavan vuoden touko-kesäkuun vaihteessa.

Ruskomäntypistiäinen jättää uudet neulaset lähes kokonaan syömättä, mistä johtuen puut toipuvat syönnistä. Syödyt puut eivät yleensä kuole, mutta vanhempien neulaskertojen syönti luonnollisesti hidastaa puiden kasvua.

Kasvutappio on merkittävä varsinkin silloin, kun neulaset syödään kahtena vuonna peräkkäin.

Ruskomäntypistiäistuho kestää tyypillisesti 2–3 vuotta ja päättyy siihen, kun pistiäiskanta romahtaa niiden luontaisten tuholaisten eli virustautien ja loisten seurauksena.

Viimeksi ruskomäntypistiäinen söi männyn neulasia sadoilla tuhansilla hehtaareilla Keski-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Satakunnassa vuosina 2008 - 2010. Syönnin kohteena oli tuolloin suunnilleen sama alue kuin nytkin.

Sitä aikaisemmin laajaa ruskomäntypistiäisen syöntiä oli 1960-luvun alkuvuosina koko Etelä-Suomen männiköissä. Laajat tuhot keskittyvät yleensä karujen metsämaiden puhtaisiin männiköihin.

Tuhot ovat huomattavasti lievempiä rehevämmillä alueilla, joilla kasvaa etupäässä kuusi- ja lehtipuuvaltaisia metsiä.

Ankaran syönnin vuosina metsänomistajille suositellaan männiköiden hakkuiden ja taimikonhoitotöiden siirtämistä eteenpäin, koska töiden teon jälkeen mahdollisesti jatkuva neulasten syönti kohdistuu yhä voimakkaampana harvempiin puihin.

Heti kun syönti on ohi niin metsänomistajien kannattaa käynnistää taimikonhoitotyöt, harvennushakkuut ja myös lannoitukset. Ne auttavat puiden neulasmassan, ja sitä myötä myös kasvun palautumisessa.

"Lohdullista asiassa on se, että kesä-heinäkuun vaihteessa 2019 molemmilla syöntialueilla tavattiin useissa eri paikoissa kuolevia ja kuolleita toukkia", toteaa johtava asiantuntija Antti Pajula metsäkeskuksesta.

Tämä kertoo siitä, että luontainen virustauti olisi romahduttamassa ruskomäntypistiäiskannan.

"Oma arvioni on, että osalla syöntialueita ruskomäntypistiäiskanta kuoli jo kesällä 2019 aivan syönnin loppuvaiheessa."

Osalla syöntialueita toukat ehtivät varmaankin koteloitua maahan ja aikuiset hyönteiset ovat munineet neulasiin syksyllä Näillä alueilla syönti saattaa hyvinkin jatkua vielä tänä kesänä, mutta loppuu nopeasti virustaudin edetessä.

Samalla tavalla kävi kymmenen vuotta sitten eli vuosina 2009-2010, Pistiäishavainnoista voi ilmoittaa metsäkeskukselle.