Hakkuukone rysähti vanhaan kaivoon Ylöjärvellä, kuljettaja selvisi kolhuilla – metsänomistajille hänellä on yksi toive
Vanha kaivo oli täysin sulautunut ympäröivään maastoon. Kukaan ei osannut ennalta varoittaa hakkuutyömaalla sijaitsevasta rakennelmasta.
Hakkuukonetta nostettiin kaivosta aluksi kaivinkoneiden avulla. Myöhemmin paikalle saatiin hinausauto. Kuva: Marko KaitajärviMetsäkoneenkuljettaja Tuomo Vartiamäki joutui vaaralliseen onnettomuuteen tiistaina Ylöjärvellä, kun hän ajoi hakkuukoneen yllättäen kaivoon.
Onnettomuus tapahtui iltapäivällä. Vartiamäki oli juuri harvennustyömaalla siirtämässä konetta metsästä kohti tien vartta autonsa luo.
Halkaisijaltaan noin viisimetrisen kaivon betoninen kansi petti. Koneen etuosa sakkasi kaivoon, nosturin puomi iskeytyi maahan kaivannon toiselle reunalle. Kone jäi puomin ja takapyörien varaan roikkumaan.
Vartiamäen mukaan kaivoa ei voinut mitenkään havaita. Kartallakaan sitä ei ollut.
"Katsoin jalkaisin työmaan kuvioita pariinkin otteeseen, kävelin kaivosta neljän metrin päästä ohi. Olen melkein 40 vuotta metsästänyt ja katson metsässä ympärilleni, tulee katsottua kaikki jäljet ja erikoiset paikat. Esimerkiksi kusiaispesiä, että onko karhu niissä käynyt. Kaivosta ei ollut mitään merkkiä tai maanpäällistä rakennelmaa."
Kaivon kansi oli ajan saatossa kerännyt kariketta, sammaloitunut ja heinittynyt. Alueella oli vanhoja kantoja, joten aukkonakaan kaivo ei pistänyt silmään. Vartiamäki arveli, että maanomistaja oli joskus kerännyt alueelta polttopuuta.
Noin kymmenen senttiä paksu kansi ei varoittanut itsestään vaan rysähti kerralla palasiksi.
"Lähdin penkiltä kuin ohjus ja löin pääni etulasiin ja käteni johonkin, en tiedä mihin. Löin hätänapin pohjaan että kone sammui. Sitten alkoi ihmettely, että mitä tapahtui. Onneksi oli puhelin rintataskussa."
Vartiamäki soitti ensin koneyrittäjä Marko Kaitajärvelle, pian hätäkeskuksesta soitettiin hänelle.
Aluksi hytin lasit olivat huurussa eikä Vartiamäki hahmottanut kunnolla, missä oli. Kun hän sai ohjaamon oven raolleen, huuru poistui ja mies näki kaivon seinämät.
Vartiamäki ei päässyt itse hytistä ulos. Puhelusta kesti noin 25 minuuttia että apu saapui paikalle.
"Kuuntelin kun maapalasia tippui veteen, muuten oli aivan hiljaista. Päähän ja niskaan sattui. Ne minuutit ja tuntemukset eivät olleet kauhean miellyttäviä."
Vartiamäki luuli, että kone oli etupyörien varassa. Se oli miehelle henkinen pelastus.
"Jos olisin tiennyt että pyörien alla oli kaksi metriä vettä, olisi tullut paniikki, olisin tehnyt todennäköisesti jotain tyhmää."
Onni onnettomuudessa oli, että kone ajoi sen verran keskeltä kaivoa että nosturin puomi otti iskun vastaan. Ja kesti sen.
"Jos nosturin jalka olisi katkennut tai muu paikka pettänyt, voi olla etten olisi kertomassa tätä tarinaa. Jos nosturi olisi ollut lähempänä konetta eikä kulkusuunnassa, olisin mennyt vielä syvemmälle."
Vartiamäki on kiitollinen, että henki säilyi. Kolhuja kummempia vammojakaan ei tullut. Uniin onnettomuus kyllä tulee.
Vihainen hän ei ole muille kuin korkeintaan itselleen. Hän toivoo että metsänomistajat, joiden mailla on vanhoja rakennuksia, selvittäisivät ja merkitsisivät niiden vesipaikat.
Tässä tapauksessa suuren karjatilan kaivo oli poistunut käytöstä 1970-luvulla. Maanomistaja oli kuullut sen olemassaolosta isältään, mutta ei rakennelman sijaintia eikä poikkeuksellisen suurta kokoa.
Marko Kaitajärvi kertoo, että kone nostettiin kaivosta seuraavana päivänä. Alkuun paikalle tuli kolme kaivinkonetta ja lopulta maastossa etenevä, nosturilla varustettu hinausauto.
"Päivän työ suunnilleen, iltapäivän hämyssä saatiin kone pois ja vielä samana päivänä pajalle tutkittavaksi."
Koneen vauriot vaikuttavat pienehköiltä.
Kuljettajansa tavoin Kaitajärvi toivoo, että maanomistajat ottaisivat asiakseen selvittää ja merkitä maillaan sijaitsevat rakennelmat, myös käytöstä poistetut.
"Pienemmätkin kaivot ovat vaarallisia ihmisille."
Lue lisää:
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat


