Metsä

Aarre: Talvi- ja jatkosodassa metsänhoitajat joutuivat usein etulinjaan – ”Kaatuneiden metsänhoitajien määrä on suhteellisesti ajateltuna järkyttävä”, kertoo sotakirjailija

Kun talvisota alkoi, Suomessa oli 953 metsänhoitajaa, joista nelisensataa osallistui suoraan rintamatehtäviin.
Erkki Voutilainen
Metsänhoitajat harjaantuivat siviilitöissään johtamiseen, kun he suunnittelivat, järjestelivät ja tarkastivat metsänhoitoa, hakkuita, uittoja ja muita puutavarakuljetuksia.

Monenlaista siinä ehti ajatella kuolema silmäin edessä ja kranaattien tullessa kuin rakeet sateella. Jyrinä oli hirvittävää.

Näin kirjoitti 30-vuotias metsänhoitaja Erkki Halinen morsiamelleen Karjalankannakselta Talin-Ihantalan suurtaisteluista kesäkuussa 1944. Hän kertoi Helvilleen, miten oli tulimyrskyssä painautunut matalaksi ampumahaudan savivelliin, rukoillut suojelusta ja ajatellut kihlattuaan.

Vesankalainen rintamaupseeri Erkki Halinen samoin kuin hänen metsänhoitaja-upseeriveljensä Mikko Halinen palasivat lopulta kotiin, mutta moni heidän työ- ja opiskelukaverinsa päätyi sankarihautaan.

”Kun talvisota alkoi, Suomessa oli 953 metsänhoitajaa mukaan lukien 80 eläkeläistä. Nelisensataa heistä osallistui suoraan rintamatehtäviin, ja näistä kuoli 93 eli melkein neljännes. Paristasadasta vasta metsänhoitajaksi opiskelevasta metsäylioppilaasta kaatui 139”, kertoo metsänhoitaja ja sotakirjailija Pekka-Juhani Kuitto.

Kuitto on toimittanut kirjan Sotasavotta – Metsänhoitajat talvi- ja jatkosodassa. Kirjan muut kirjoittajat ovat Jussi Halttunen ja Antti Savela.

”Kaatuneiden metsänhoitajien määrä on suhteellisesti ajateltuna järkyttävä. Missään muussa akateemisesti koulutetussa ammattikunnassa tappioprosentti ei ollut yhtä suuri”, Kuitto kertoo.

Sotasavotta-kirjaan Pekka-Juhani Kuitto haastatteli ison joukon metsänhoitaja-sotaveteraaneja ja tutki arkistoja. Samalla löytyi selitys kuolinluvuille.

”Metsänhoitajat ja metsäylioppilaat olivat koulutettua ja osaavaa väkeä, joten rintamalla he päätyivät usein johtajiksi: vänrikeiksi ja luutnanteiksi taistelemaan etulinjaan. Tilastojen mukaan he olivat yleisimmin jalkaväessä joukkueenjohtajia tai komppanianpäälliköitä ja kenttä- ja ilmatorjuntatykistöissä tuliasemaupseereita tai tulenjohtajia.”

Eikä joukkoja johdettu takaa, vaan omalla esimerkillä. Edesmennyt metsänhoitaja Antti Savela, yksi kirjan kirjoittajista, muisteli vielä eläkepäivillään ohjetta, jonka hän sai jatkosodassa eversti Kauno Turkalta: ”Älkää koskaan sanoko, että menkää pojat, vaan sanokaa aina, että tulkaa pojat!”

Kenraali Adolf Ehrnrooth on sanonut saman ytimekkäästi: suomalaisia johdetaan aina edestä.

Se oli kova haaste, kertoi Leo Kari. Jatko­sodassa Syvärillä Kari vastasi nuorena ja kokemattomana vänrikkinä 40 miehen joukkueesta, itseään vanhemmista talvisodan konkareista:

Pakko oli joskus osoittaa henkilökohtaista vaaroista piittaamattomuutta, mentävä kärjessä ja näytettävä. Ihme etteivät viholliset minuun osuneet.

Lue Aarteen jutusta, miten metsänhoitajat ja pientilalliset kouliintuivat siviilissä sotilastaitoihin ja mitä etuja heillä oli muihin verrattuna.

Katso uusin video: Kaikkia keinoja kokeillut metsänomistaja kehitti oman hirvenkarkotusliemen
Lue lisää

Aarre: Tuntsa on mainio kohde sekä retkeilijöille että vaeltajille – ”Täältä löytyvät kaikki Lapin metsämuodot”, sanoo alueella 40 vuoden ajan liikkunut Tero Vuolle

”Metsien kiertoaikoja voitaisiin pidentää 10–20 vuodella”, sanoo Syken pääjohtaja Leif Schulman Aarteen haastattelussa

Aarre: Turvemaita voidaan korjata sulan maan aikaan, kunhan yksi tärkeä ehto täyttyy – "Parhaimmillaan kesäharvennuksessa jälki voi olla talviharvennusta parempaa"

Aarre: Mitä tummempi variksenmarja on, sitä enemmän siinä on antosyaaneja – eniten hyviä yhdisteitä on kuorissa, joten älä siivilöi niitä pois