Monenlaista siinä ehti ajatella kuolema silmäin edessä ja kranaattien tullessa kuin rakeet sateella. Jyrinä oli hirvittävää.
Näin kirjoitti 30-vuotias metsänhoitaja Erkki Halinen morsiamelleen Karjalankannakselta Talin-Ihantalan suurtaisteluista kesäkuussa 1944. Hän kertoi Helvilleen, miten oli tulimyrskyssä painautunut matalaksi ampumahaudan savivelliin, rukoillut suojelusta ja ajatellut kihlattuaan.
Vesankalainen rintamaupseeri Erkki Halinen samoin kuin hänen metsänhoitaja-upseeriveljensä Mikko Halinen palasivat lopulta kotiin, mutta moni heidän työ- ja opiskelukaverinsa päätyi sankarihautaan.
”Kun talvisota alkoi, Suomessa oli 953 metsänhoitajaa mukaan lukien 80 eläkeläistä. Nelisensataa heistä osallistui suoraan rintamatehtäviin, ja näistä kuoli 93 eli melkein neljännes. Paristasadasta vasta metsänhoitajaksi opiskelevasta metsäylioppilaasta kaatui 139”, kertoo metsänhoitaja ja sotakirjailija Pekka-Juhani Kuitto.
Kuitto on toimittanut kirjan Sotasavotta – Metsänhoitajat talvi- ja jatkosodassa. Kirjan muut kirjoittajat ovat Jussi Halttunen ja Antti Savela.
”Kaatuneiden metsänhoitajien määrä on suhteellisesti ajateltuna järkyttävä. Missään muussa akateemisesti koulutetussa ammattikunnassa tappioprosentti ei ollut yhtä suuri”, Kuitto kertoo.
Sotasavotta-kirjaan Pekka-Juhani Kuitto haastatteli ison joukon metsänhoitaja-sotaveteraaneja ja tutki arkistoja. Samalla löytyi selitys kuolinluvuille.
”Metsänhoitajat ja metsäylioppilaat olivat koulutettua ja osaavaa väkeä, joten rintamalla he päätyivät usein johtajiksi: vänrikeiksi ja luutnanteiksi taistelemaan etulinjaan. Tilastojen mukaan he olivat yleisimmin jalkaväessä joukkueenjohtajia tai komppanianpäälliköitä ja kenttä- ja ilmatorjuntatykistöissä tuliasemaupseereita tai tulenjohtajia.”
Eikä joukkoja johdettu takaa, vaan omalla esimerkillä. Edesmennyt metsänhoitaja Antti Savela, yksi kirjan kirjoittajista, muisteli vielä eläkepäivillään ohjetta, jonka hän sai jatkosodassa eversti Kauno Turkalta: ”Älkää koskaan sanoko, että menkää pojat, vaan sanokaa aina, että tulkaa pojat!”
Kenraali Adolf Ehrnrooth on sanonut saman ytimekkäästi: suomalaisia johdetaan aina edestä.
Se oli kova haaste, kertoi Leo Kari. Jatkosodassa Syvärillä Kari vastasi nuorena ja kokemattomana vänrikkinä 40 miehen joukkueesta, itseään vanhemmista talvisodan konkareista:
Pakko oli joskus osoittaa henkilökohtaista vaaroista piittaamattomuutta, mentävä kärjessä ja näytettävä. Ihme etteivät viholliset minuun osuneet.
