Metsä

Metsäluonto voi köyhtyä jatkuvassa kasvatuksessakin – "Usein esitetään epäkriittisesti, että kaikki metsätalouden negatiiviset vaikutukset lakkaisivat"

Monimuotoisuuden näkökulmasta olennaista on vanhojen ja järeiden puiden sekä lahopuun esiintyminen, sanoo tutkija Juha Siitonen.
Tommi Hakala
Jos jatkuvassa kasvatuksessa poistetaan aina kaikki kookkaat puut, monimuotoisuudelle tärkeää lahopuuta ei synny.

Jatkuvan kasvatuksen suosiminen ei sinällään ratkaisisi metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, sanoo tutkija Juha Siitonen Luonnonvarakeskus Lukesta.

”Jatkuvassa kasvatuksessa on myös riskejä, jos sitä tehdään puuntuotannollisesti ja taloudellisesti tehokkaasti”, Siitonen totesi Luken webinaarissa viime viikolla.

Jos hakkuissa poistetaan aina vanhimmat ja järeimmät puut, monimuotoisuudelle tärkeää vanhaa metsää ja kookkaita puita ei synny.

Silloin ei synny järeää lahopuutakaan. Ongelmana voi olla myös, ettei lehtipuusto uudistu kunnolla, jolloin sen määrä vähenee.

Uhanalaisista metsälajeista 40 prosenttia on uhanalaisia ensisijaisesti siksi, että vanhoja puita ja lahopuuta on liian vähän.

Luonnonhoitoa tarvitaan niin jatkuvapeitteisessä kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Se tarkoittaa säästöpuiden ja lahopuiden jättämistä ja arvokkaiden elinympäristöjen rajaamista käsittelyjen ulkopuolelle.

”Ympäristöpuolella esitetään usein vähän epäkriittisesti, että kun vain siirryttäisiin jatkuvaan kasvatukseen, kaikki metsätalouden negatiiviset vaikutukset lakkaisivat”, Siitonen sanoo MT:lle.

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä toteaa, ettei monimuotoisuus ole ainoa syy, miksi järjestö kannattaa jatkuvaan kasvatukseen siirtymistä.

”On maisemasyitä, vesistöpäästösyitä ja monta muutakin, siellä on aika monipolviset syyt taustalla.”

Luontojärjestöt ovat perustelleet kansalaisaloitetta avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla myös ilmastosyillä. Perustelujen mukaan jatkuva kasvatus edistäisi hiilivaraston säilymistä metsissä, metsämaassa ja pitkäikäisissä puutuotteissa.

Hölttä mainitsee kuukkelin ja metson esimerkkeinä jatkuvasta kasvatuksesta hyötyvistä lajeista.

”Sehän hyödyttää sellaisia lajeja, jotka vaativat metsäpeitteistä maisemaa tai eivät oikein kestä avohakkuun äärevää, paahteista ympäristöä.”

Hän myöntää, ettei jatkuva kasvatus sinänsä auta lahopuulajistoa.

”Eihän se tarkoita sitä, että lahopuuta tulisi automaattisesti. Avainbiotoopit pitää säästää ja lahopuusta pitää asiakseen pitää huolta jatkuvassa kasvatuksessakin.”

Jaksollinen kasvatus voi synnyttää monimuotoisuudelle arvokkaita metsiä, jos kiertoaikaa pidennetään esimerkiksi 70:stä 100 vuoteen.

”Metsänomistajat säästävät metsiään erilaisista syistä. Jaksollisen kasvatuksen vanhoista talousmetsistä löytyy aina tietty prosentti vanhaa metsää”, Luken Siitonen toteaa.

Keskimäärin kiertoajat ovat kuitenkin lyhentyneet noin 10 vuodella seitsemän viime vuoden aikana. Taustalla saattaa vaikuttaa metsälain muutos, jossa uudistamisen vähimmäisläpimitta- ja ikävaatimukset poistettiin.

”Monimuotoisuudelle käsittelymenetelmää oleellisempaa on se, kuinka paljon puustoa jää pysyvästi korjaamatta ja kuinka paljon metsässä on tärkeitä rakennepiirteitä.”

Siitonen pitää jatkuvan kasvatuksen yleistymistä silti monimuotoisuudelle myönteisenä.

”Avohakkuita suosivilla lajeilla ei nykyisissä talousmetsämaisemissa ole pulaa elin­ympäristöistä, mutta pysyvää peitteisyyttä vaativilla lajeilla on.”

Jatkuvasta metsänpeitteestä hyötyvät esimerkiksi mustikka ja puiden rungoilla ja oksilla kasvavat epifyyttijäkälät.

Mustikan taantuminen johtaa sahapistiäis- ja perhostoukkien vähenemiseen, mikä voi alentaa esimerkiksi metson poikastuottoa.

Epifyyttijäkälät puolestaan toimivat elinympäristönä selkärangattomille, jotka ovat useiden tiaisten ja kuukkelin ainutta talviravintoa.

Katso uusin video: Näin klapi kuplii, kun se on tarpeeksi kuiva
Lue lisää

Tutkimus: Korpikuusikoissa jatkuva kasvatus kannattaa

Jatkuva kasvatus vaatii tarkkaa suunnittelua – "Nuori, tasaikäinen metsikkö ei ole helpoimmasta päästä"

Tutkimus: Avohakkuun jälkeen maasta vapautuu hiiltä 10–30 vuotta

Jatkuvaa vai jaksollista metsänkasvatusta? – "Eihän rakennusmiehelläkään ole pakissa vain sahoja tai vasaroita, vaan molempia"