Yksityisten ostajien osuus metsätilojen kauppasummasta laskenut alle puoleen

Metsä on noussut kiinnostavaksi sijoituskohteeksi. Kuva: Studio Korento - Harri Mäenpä

Metsätilakauppa on jatkunut tänä vuonna vilkkaana ja hinnat ovat nousseet. Yksityismetsänomistajien osuus metsätilakaupasta on pudonnut alle puoleen.

Yli 2 hehtaarin metsätilakauppoja solmittiin tammi–heinäkuussa lähes kymmenyksen enemmän kuin vastaavalla jaksolla viime vuonna. Eniten kauppa vilkastui Pohjois-Karjalassa, jossa niitä tehtiin kolmannes viimevuotista enemmän.

Etenkin kevät ja kesä oli metsätilakaupassa vilkasta aikaa.

”Touko–kesäkuu oli poikkeuksellisen aktiivista aikaa. Toukokuussa myyntiin tuli noin 20 prosenttia ja kesäkuussa yli 50 prosenttia enemmän metsäkiinteistöjä", sanoo metsäkiinteistömarkkinaa seuraavan Suomen Sijoitusmetsät Oy:n Mika Venho.

"Eniten metsäkauppoja on solmittu Pohjois-Pohjanmaalla, mutta metsäkauppa vilkastui eniten Pohjois-Karjalassa, jossa kasvuprosentti oli 33", kertoo Esa Ärölä Maanmittauslaitokselta.

Ärölän mukaan metsätilakauppojen mediaanihinta oli tammi–heinäkuussa noin 3 150 euroa hehtaarilta. Edellisvuoden vastaavasta ajasta hinnat nousivat noin 8 prosenttia.

"Minulla on tapana sanoa, että lopullisen tuloksen näkee vasta, kun koko vuoden kaupat on kasassa", sanoo Ärölä.

Metsämaakaupoissa yksityiset metsänomistajat ovat jääneet edelleen rahastojen ja yritysten jalkoihin. Heidän osuutensa metsätilojen kauppasummasta jäi alkuvuonna noin 45 prosenttiin eli alle puoleen. Siltä osin tilanne oli viimevuotisen kaltainen.

Vielä kolme vuotta sitten yksityisten metsänomistajien osuus kauppasummasta oli yli 60 prosenttia.

Erityisen suuri osuus rahastoilla ja vastaavilla on ollut Kainuun ja Pohjois-Karjalan metsätilakaupassa.

MTK on vaatinut metsävähennyksen nostamista, mikä kohentaisi yksityismetsänomistajien asemaa metsätilakaupassa. Osaltaan tilannetta tasoittaa, että hallitus rajoittaa metsärahastojen mahdollisuutta hyödyntää metsävähennystä ensi vuoden alusta lähtien.

Myytävien metsäkiinteistöjen hinnat ovat Venhon mukaan nousseet tänä vuonna nopeammin kuin kertaakaan vuoden 2007 jälkeen.

"Hintataso tulee näillä näkymin nousemaan liki kymmenen prosenttia. Vuonna 2007 nopeasta noususta seurasi markkinoilla krapula, mutta hintataso jäi kuitenkin pysyvästi korkeammalle verrattuna tilanteeseen ennen hintojen kipuamista”, Venho sanoo.

Normaaliin tapaan hinnoissa on suuria eroja maakunnittain ja kohteen puuston, pinta-alan ja muiden ominaisuuksien mukaan. Myös kauppamäärillä on vaikutusta keskihintoihin.

Satakunnassa tammi-heinäkuun metsäkauppojen mediaanihinta nousi noin neljänneksen viime vuoden vastaavaan aikajaksoon verrattuna ja Uudellamaalla hinta puolestaan laski 7 prosenttia.

Kalleinta metsä oli Varsinais-Suomessa, missä siitä maksettiin keskimäärin 5 500 euroa hehtaarilta, ja halvinta Lapissa, 1100 euroa hehtaarilta.

Metsämaan hinnan nousu on jatkoa viime vuodelle. Silloin koko maan hinnat nousivat Venhon mukaan yli 7 prosenttia.

Vaikka metsätilojen hinnat ovat nousseet, tarjonta ei ole lisääntynyt erityisen selväsi. Metsiä ovat pistäneet myyntiin lähinnä sijoittajat, jotka ovat hankkineet metsänsä ostamalla.

Metsän myyjät kiinnostavat myös Ärölää. Hänen mukaansa yhtiöiden osuus myyjinä putosi vuoden 2016 jälkeen reilusta neljänneksestä noin viiteen prosenttiin kauppasummasta.

Yksityisten metsänomistajien osuus on kaksi kolmesta, missä se on pysynyt jo pitemmän aikaa. Kuolinpesä on myyjänä useammassa kuin joka viidennessä kaupassa.

Ammattimaisille sijoittajille metsämaan hinta saattaa Venhon mukaan olla nyt kipurajalla tuotto-odotuksiin verrattuna.

”Kun hintataso nousee näin nopeasti, ostajan on arvioitava erityisen tarkasti tilan hankintahintaa, jotta ostolle on taloudelliset perusteet. Myyjälle taas viime vuoden hyvä hinta ei ole sitä enää tänään.”

Yksityisten omistama metsäala on viime vuosina vähentynyt. Väheneminen johtuu pääosin siitä, että yksityiset metsänomistajat ovat myyneet metsiään kiihtyvällä tahdilla metsärahastoille, yhtiöille ja säätiöille.

Metsätalousmaasta 52 prosenttia on yksityishenkilöiden omistuksessa, 35 prosenttia kuuluu valtiolle ja seitsemän prosenttia yhtiöille. Loput kuusi prosenttia ovat kuntien, seurakuntien ja yhteisöjen omistuksessa.

Metsien omistuksessa on suuria eroja maakunnittain. Valtion metsien osuus on suurin Pohjois-Suomessa.