Konevuorineuvos Tapio Leinosen keksijänura alkoi vesakkoleikkurista – uusia ideoita ja laitteita pulpahtelee aina vain

Tapio Leinosen ensimmäinen merkittävä etappi keksijänä oli Elkku-vesakkoleikkuri, joka valmistui vuonna 1986. Kuva: Pentti Vänskä

Keksintöjä ei synny, jos noudattaa pilkulleen kaikkia sääntöjä. Pitää olla pilkettä silmäkulmassa, utelias mieli ja vahva tahto.

Iisalmelaisen keksijän ja konevuorineuvokseksi itseään tituleeraavan Tapio Leinosen ajatukset ovat pitkällisen pohdinnan tulosta. Näin suoraviivaisesti hän ei ajatuksiaan kuitenkaan esitä, vaan ne on osattava poimia polveilevasta tarinoinnista.

”Keksijä ei ole itsepäinen, vaan omapäinen”, hän muotoilee.

Jo ennen rippikouluikää Leinonen teki savottatöitä. Kolmen kesän urakasta hän sai palkaksi teryleenihousut upslaaki-lyhennyksillä.

Savottatöihin Leinonen ei kuitenkaan jäänyt, vaan työuraa hän on tehnyt muun muassa raskaskoneasentajana ja telakkahitsaajana.

Täsmällistä puunkaatoa edeltää joukko valmistelutoimia. Kuva: Pentti Vanska

Leinosen keksinnöt saavat aina alkunsa ongelmasta, josta syntyy idea ja lopulta keksintö. Siitä pitää syntyä tuote, jota sitten markkinoidaan. Leinosen ensimmäinen ja merkittävin keksintö on Elkku-vesakkoleikkuri.

Sen kehittelyn hän aloitti 1970-luvun lopulla, ja valmista tuli vuonna 1986. Kyseessä oli traktoriin kiinnitettävä leikkuri. Keksintöön johtanut alkuperäinen ongelma oli vesakkomyrkytyksen kieltäminen aikanaan – oli keksittävä jokin muu keino raivata vesakot.

Keksijän taival jatkui öljynvaihtolaitteen kehittämisellä. Sille Leinonen sai pikkupatentin. Vuonna 2004 Keksijäin Keskusliitto myönsi hänelle hopeisen keksijän ja aloitteentekijän ansiomerkin. Kunniakirja löytyy olohuoneen seinältä.

Puunkaadon apuvälineen kehitystyön loppuunsaattaminen vaatii vielä muutaman tuumaustauon kannon nokassa. Kuva: Pentti Vanska

Leinonen laukoo sutkauksia ja elämänohjeitaan tarinoinnin lomassa. Itsenäisen keksijän taival on monella tapaa vaikea, mutta onneksi vilkas mielikuvitus on halvin huvitus.

”Ja kateus on kantava voima, vastoinkäymiset vahvistavat.”

Viitisen vuotta sitten hän hahmotteli ensimmäistä kertaa paperille ideaa puunkaadon apuvälineestä, joka suuntaisi kaadettavan puun tarkasti oikeaan kohtaan. Markkinoilla on tarjolla erilaisia kaadonsuuntaajia, tunkkeja, vaijereita ja vinssi sekä tarvittaessa nosturiauto. Leinosella oli kuitenkin oma ajatus.

Nyt apuvälineidea on jalostunut 85-prosenttisesti valmiiksi, ja se on nimetty KaatoJageksi.

Tapio Leinosen pajalta on valmistunut vuosien mittaan lukuisia laitteita. Kuva: Pentti Vanska

Laitteen keskeisimmät osat ovat saranarauta ja ohjurirauta. Saranarauta kiinnitetään tiukasti kiinni rungon tyveen taljalla, ja ohjurirauta painetaan puuhun pitkittäin. Osan teknisistä ratkaisuista Leinonen haluaa pitää vain omana tietonaan.

Tärkeä osa tarkkaa ja hallittua puunkaatoa laitteen kanssa on sahaus. Puuhun ei tehdä perinteistä kaatolovea, vaan kaato suunnataan sivuista tehtävillä sahauksilla.

Sen lisäksi tyven ympäri tehdään sahaus. Varsinaiseen kaatoon puu työnnetään hydraulisylinterin voimalla.