Juurikääpä menestyy eri-ikäisrakenteisessa kuusikossa LAHOTTAJA

Juurikäävän torjunta on tärkeintä niissä metsiköissä, joissa tyvilahoa ei vielä ole. Riskialueilla kuusikot kannattaa hakata talvella, jolloin sieni ei tuota itiöitä. Tyvilaho vaivaa eniten Suomen rannikkoseutujen ja Hämeen kuusikoita. Tämä lahovikainen kuusitukki on kuvattu Hausjärvellä. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Juurikääpä on lahottajasieni, joka aiheuttaa

kuusen tyvilahoa ja

männyn tyvitervastautia.

Tyvilaho tärvelee

kuusen arvokkaan

tyviosan, jolloin siitä

ei saa enää sahatukkia.

Etelä-Suomessa

se aiheuttaa metsän-

omistajille vuosittain

30–35 miljoonan eurojen tappiot.

Sieni leviää uusille

alueille itiöiden avulla.

Tuoreiden kantopintojen kautta sieni tunkeutuu

juuristoihin.

Tartutetussa

metsikössä sienirihmasto leviää juuriyhteyksien

kautta puusta toiseen ja

lahottaa terveitä puita.

Pakkasella sieni ei

tuota itiöitä, joten riski-

alueilla hakkuut kannattaa tehdä talvella.

Riskialueiden kesä-

hakkuissa kannot

käsitellään torjunta-

aineella.

Lähde: Metla

Kun kuusikkoon tehdään tavallista

useammin hakkuita, sienellä on

entistä paremmat mahdollisuudet

levitä tuoreiden kantopintojen kautta.

Metsäntutkimuslaitos Metlan tuoreen tutkimuksen mukaan juurikääpä leviää vaivattomasti kaiken ikäisiin puihin.

Tutkimus tehtiin Itä-Uudenmaan Lapinjärvellä. Eri-ikäisrakenteiseksi hakattujen koealojen ylispuut olivat iältään 80–100-vuotiaita.

Tutkijat ottivat näytteitä koepuiden tyveltä, pääjuurista ja pystypuiden rungoista.

Näytteiden perusteella juurikäävän lahottamista kuusista 77 prosenttia oli saanut tartunnan rihmaston kautta.

Se kertoo, että sieni leviää tehokkaasti kasvullisesti puusta puuhun, eikä puun iällä ole suurta merkitystä.

Kaikki ylispuista tai niiden kannoista tunnistetut genotyypit olivat levinneet kasvullisesti ympärillä kasvaviin pienempiin puihin. Suurin ylispuun kannosta leviämään lähtenyt sieniklooni oli lahottanut kymmenen välipuuta ja viisi alikasvospuuta.

Juurikääpä on eteläisen Suomen tuhoisin taudinaiheuttaja. Kuusen tyvilahosta koituu metsänomistajille 30–35 miljoonan euron vuotuiset tappiot.

Juurikäävän ja muiden lahottajasienten aiheuttamat tuhot ovat yksi peitteiseen metsänkasvatukseen liittyvistä riskeistä.

Kun kuusikkoon tehdään tavallista useammin hakkuita, sienellä on entistä paremmat mahdollisuudet levitä tuoreiden kantopintojen kautta.

”Tuhoihin varautuminen ja niiden torjunta edellyttää, että sienten käyttäytyminen ja taudin eteneminen tunnetaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti varsinkin eri-ikäisrakenteisissa kuusikoissa”, vanhempi tutkija Tuula Piri Metlasta toteaa.

Piri suosittaa metsänomistajia varmistamaan, ettei kasvupaikalla ole juurikääpää, mikäli haluaa kasvattaa kuusikkoa jatkuvan kasvatuksen menetelmällä.

”Yhtä tärkeää on huolehtia, että juurikääpä ei pääse tartuttamaan tervettä metsikköä hakkuiden yhteydessä.”

Koska metsikön jokainen juurikääpätartunta on alun perin lähtöisin itiötartunnasta, tartuntojen estäminen on tehokas ja toistaiseksi myös ainoa tapa torjua juurikääpätuhoja eri-ikäisrakenteisessa kuusikossa.

”Jos metsikkö saa juurikääpätartunnan, taudin etenemistä ei voida enää hidastaa tai pysäyttää”, Piri varoittaa.

Uuden tartunnan voi estää tekemällä hakkuut talvella, kun on pakkasta. Kesähakkuissa kannot käsitellään torjunta-aineella.

”Talvihakkuu on aina kantokäsittelyä parempi torjuntakeino. Silloin tulee vähemmän korjuuvaurioita, joiden kautta sieni voi myös levitä”, Piri kertoo.

”Kantokäsittely ei sitä paitsi ole sataprosenttisen varma torjuntakeino.”

Vaikka talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin ja etelässä päivälämpötila on hätyytellyt kymmentä astetta, Pirin mukaan vielä ei ole tarvetta aloittaa kantokäsittelyä.

”Sitten vasta, kun vuorokauden keskilämpötila on selvästi ja pysyvästi nollan yläpuolella, käsittely on syytä aloittaa.”

Vanha nyrkkisääntö kuuluu, että kannot pitää käsitellä juurikäävän torjuntaliuoksella äitienpäivän ja isänpäivän välillä.

Pirin mukaan pienaukkohakkuut ovat siinä mielessä poimintahakkuita parempia, että aukoissa koivun ja männyn osuus lisääntyy. Kuusenjuurikääpä, joka on yleisin juurikääpä, ei tartu niihin.

Tutkimuksessa todettiin myös, että tuhot ovat sitä pahemmat mitä tiheämpi metsikkö on. Sen vuoksi luontaisesti syntyneet kuusitiheiköt kannattaa harventaa ajoissa.

”Hyväkuntoiset kuuset ovat kestävämpiä sekä juurikääpälahoa että muita tuhoja vastaan kuin valon, ravinteiden tai veden puutteesta kärsivät puut”, Piri toteaa.

SUVI NIEMI

Avaa artikkelin PDF