
Tammikuussa villisikoja eli Suomessa keskimäärin 3 100 yksilöä – kannan kasvu on pidetty kurissa metsästyksellä
Kannanarviointimallin mukaan ilman metsästystä villisikakannan vuosittainen kasvupotentiaali olisi ollut viime vuonna arviolta 36 prosenttia.
Kuvituskuva tarhatusta villisiasta. Luonnossa villisikojen pääasiallinen levinneisyysalue on itäisellä Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomen alueilla. Kuva: Lari LievonenLuonnonvarakeskus (Luke) julkaisi tänään keskiviikkona villisian kanta-arvion. Kanta on pysynyt vakaana edellisvuoteen verrattuna ja sen keskimääräinen koko oli tämän vuoden tammikuussa noin 3 100 villisikaa. Kanta-arvion 90 prosentin todennäköisyysväli on 2 161–4 540 yksilöä.
Villisikojen pääasiallinen alueellinen levinneisyys vastaa edellisiä vuosia, eniten villisikoja on edelleen itäisen Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen alueilla.
Esiintymisen keskittymistä itäiselle Uudellemaalle ja Kaakkois-Suomeen osoittaa myös saalistilastojen ikäluokkatiedot. Suurin osa porsaista ammutaan näillä alueilla. Kyseessä ovat siis vakiintuneen lisääntyvän kannan alueet.
Saalistilastojen perusteella villisiat lisääntyvät säännöllisesti myös Pirkanmaalla. Muualla porsaita metsästetään vain satunnaisesti ja saaliit painottuvat nuoriin ja aikuisiin uroksiin, mikä viittaa kyseisillä alueilla kannan levittäytymiseen enemmän kuin vakiintuneeseen kantaan.
Metsästyksessä tosin pyritään välttämään aikuisia emakoita, mikä voi vaikuttaa urosten esiintyvyyteen saalistilastoissa.
Kanta-arvion mukaan keskeinen tekijä suomalaisen villisikakannan kasvun hallinnassa on ollut metsästys. Kannanarviointimallin mukaan ilman metsästystä villisikakannan vuosittainen kasvupotentiaali olisi ollut viime vuonna arviolta 36 prosenttia.
"Tämän vuoden kanta-arvio on samaa suurusluokkaa kuin edellisenä vuonna. Ennätyksellinen noin 1 440 villisian saalis on osaltaan vaikuttanut siihen, että kannan kasvu ei edellisvuoden tapaan ole jatkunut", toteaa Luken erikoistutkija Mervi Kunnasranta tiedotteessa.
Keskeisimpiä tietolähteitä runsauden ja levinneisyyden arvioinnissa ovat metsästäjien hirvenmetsästyksen yhteydessä tuottama arvio alueensa villisikojen runsaudesta, tieto saalismääristä sekä kirjallisuuteen perustuva tieto villisian lisääntyvyydestä ja kuolleisuudesta.
Tietoa villisikakannan koosta ja levinneisyydestä tarvitaan erityisesti kannanhoitoon ja eläintautiriskien arviointiin, joista afrikkalainen sikarutto (ASF) on merkittävin.
Lue lisää :
Afrikkalainen sikarutto harppasi Manner-Italiaan – ihmisiä epäillään taudin levittäjiksi
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat
