Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • FSC-sertifiointiin liittyvät korkean suojeluarvon alueet ihmetyttävät metsänomistajia

    Puukauppoja on vaikea tehdä ilman FSC:n asettamien vaatimusten täyttymistä.
    Lahopuun suuri määrä kertoo metsän mahdollisesta suojeluarvosta.
    Lahopuun suuri määrä kertoo metsän mahdollisesta suojeluarvosta. Kuva: Jarmo Palokallio

    Luontojärjestöjen ajamaan FSC-sertifiointiin liittyvät korkean suojeluarvon alueet hämmentävät metsänomistajia. Puun ostajat karttavat kyseisiä kohteita.

    Kyse on siitä, että etenkin kuitupuuta jalostavat yhtiöt tarvitsevat FSC-sertifioitua puuta enemmän kuin sitä on tarjolla. FSC-sertifioinnissa on takaportti tällaista tilannetta varten. Järjestelmä hyväksyy, että FSC-sertifioidun puun sekaan voidaan lisätä 30 prosenttia muista metsistä peräisin olevaa puuta.

    Kyseisten puiden on kuitenkin täytettävä FSC:n ehdot. Se ei siten saa olla peräisin FSC-sertifioinnin määrittelemistä korkean suojeluarvon metsistä, joista käytetään HCV-lyhennettä.

    Koska varsinaista FSC-sertifioitua puuta ei riitä tarpeeksi, metsäyhtiöt ovat joutuneet ujuttamaan kyseiset FSC-vaatimukset kaikkeen puuhun. Eli myös PEFC-sertifioinnissa tai ilman sertifiointia olevien metsänomistajien metsien on nuo vaatimukset täytettävä.

    Metsäyhtiöt tarkistavat asian ennen puukaupan solmimista. Sitä varten Metsäteollisuus ry. ja Sahateollisuus ry. laadituttivat vuonna 2019 Tapiolla kartat, joista nuo FSC-sertifioinnin tarkoittamat mahdolliset korkean suojeluarvon HCV-alueet löytyvät.

    Tapion arvion mukaan HCV-alueiden osuus Suomen metsätalousmaasta on 1–2 prosenttia.

    Käytännössä puukauppoja ei voi tehdä ilman noiden FSC:n asettamien vaatimusten täyttämistä. Myös tukkia ostavien yksityisten sahojen on otettava nuo vaatimukset huomioon, mikäli ne haluavat saada tukin mukana tulevan kuitupuun myytyä.

    ”Näin kuitupuuta jalostava metsäyhtiöt ovat siis pakottaneet kaikki metsäomistajat, puunostajat ja puunkäyttäjät FSC ja HCV syövereihin”, toteaa kenttäpäällikkö Pauli Rintala MTK:sta.

    Tapion laatiman HCV-kartasto tukeutui Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2018 ilmestyneeseen metsien suojeluarvoraporttiin ja kartta-aineistoon. Luonnonvarakeskuksen professorien syksyllä julkaisema tutkimus veti siltä pohjan.

    ”Suojeluarvoraportin arviot lahopuusta ovat niin heikolla pohjalla, että ne eivät saa vaikuttaa metsänomistajan mahdollisuuteen hyödyntää metsäänsä”, totesivat professorit Annika Kangas ja Lauri Mehtätalo.

    Ympäristökeskuksen tutkijat myönsivät professoreiden havainnot oikeiksi. He puolustautuivat toteamalla, että kyseiset kartat ovat vain lähtökohta ja metsikön mahdollinen suojeluarvo on tarkistettava maastokäynnillä.

    He päätyivät vastineessaan siihen, että laskelmien korjaamista viisaampaa voisi olla kokonaan uuden arvion teko.

    FSC:n vaatimat korkean suojeluarvon alueet ovat vaikeuttaneet puukauppaa etenkin Pohjois-Suomessa. Ylä-Lapissa puukauppa on kiistojen takia pysähtynyt kokonaan. Siellä suurimpia kärsijöitä ovat alueen yhteismetsät.

    Tuuloslaisen metsänomistajan Matti Tulokkaan mukaan metsäyhtiöiden toiminta tässä asiassa vaikuttaa ostokartellilta.

    Tulokkaan mukaan HCV-alueilta puita ei joko osteta ollenkaan tai niitä ostetaan aivan eri säännöillä kuin muilta. FSC-sertifikaatin pakollinen täytäntöönpano metsäyhtiöiden toiminnassa on Tulokkaan mukaan ristiriidassa perustuslain yhdistymisvapauden ja omaisuudensuojan kanssa, samoin se rikkoo kilpailulain kartellikieltoa. 

    Hän jätti asiasta toimenpidepyynnön Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, joka ei kuitenkaan ottanut asiaa käsittelyyn.

    Markkinaoikeus kääntyi toiselle kannalle. Se velvoitti Kilpailu- ja kuluttajaviraston ottamaan korkean suojeluarvon alueiden kiistan uudelleen käsiteltäväksi.

    ”KKV:llä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Se voi päättää, että kartelliepäily etenee laajempaan selvittelyyn. Toinen vaihtoehto on, että virasto edelleen päättää jättää käsittelemättä Tulokkaan nostaman kartelliepäilyn, mutta joutuu perustelemaan kunnolla, miksi käsittely evättäisiin”, totesi asian markkinaoikeudessa esitellyt markkinaoikeustuomari Pertti Virtanen.

    Virtanen muistuttaa, ettei markkinaoikeuden ratkaisu ole kannanotto siihen, onko kartellia ollut vai ei.

    Rintalan mukaan ongelmaan on selkeä ulospääsy. Siihen riittää, että metsäyhtiöt lopettavat FSC-puun keinotekoisen lisäämisen.

    ”Pidetään FSC-metsät ja tuotteet sekä PEFC-metsät ja tuotteet erillään”, Rintala sanoo.

  • Metsäpalvelu

    Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.