Jigi houkuttaa kuhan iskemään
KINNULA (MT)
Vapakalastaja pyytää keskikesällä kuhaa selkävesiltä vaapuilla vetouistellen. Alkukesällä kuhia narrataan pehmeästä silikonista valmistetuilla jigeillä.
Puuseppä Kalevi Jauhiainen pysäyttää uisteluveneensä Kivijärven pohjoispään matalikolle Kinnulassa. Veneen alla on vettä noin neljä metriä, kaikuluotaimen mukaan pohjan lähellä pitäisi olla kuhia.
Jauhiainen kiinnittää siimaan valkoisen sirppipyrstöisen jigin ja ryhtyy heittelemään sitä ankkuroidusta veneestä. 12 gramman viehe on näin matalaan veteen hieman liian raskas, parhaiten se toimisi 5–8 metrin syvyisessä vedessä.
Tulomatkalla apajalle tavattiin kaksi jigittelijää, Jauhiaisen tuttuja. Yhden kuhan miehet olivat saaneet, huonoksi moittivat syöntiä.
Kolmannella heitolla nappaa, mutta kala pääsee pian irti. Jigi tulee siimassa ilman pyrstöä. Jauhiainen arvelee hauen tavoitelleen viehettä, joka on nyt pilalla.
Pakista löytyy uusi valkoinen sirppipyrstö ja pyynti jatkuu. Veden lämpötilaksi kaikuluotain näyttää 8,8 astetta. Tuulee koleasti.
Jauhiainen on perehtynyt kuhan jigikalastukseen vasta muutaman vuoden. Jigittelemään voi lähteä heti, kun jäät ovat lähteneet. Sesonki kestää lokakuun loppuun.
”Kaloja saa, eikä tarvitse kuunnella perämoottorin rupsutusta.”
Parhaalla reissulla nappasi kymmenen kuhaa kymmenellä peräkkäisellä heitolla. Pienimmät ja suurimmat Jauhiainen päästi takaisin.
Jauhiaisen suurin jigillä saama kuha on ollut vähän yli kaksikiloinen. Vetouistellen on tullut yksin yli nelikiloinen.
”Vesterisen Teemun kanssa saatiin kerran 6,3 kilon kuha”, innokas uistelukilpailujen kävijä muistelee.
Pohjoisen Keski-Suomen uistelucupin Jauhiaisen venekunta voitti vuonna 2011.
Välineet, matkat, polttoaineet maksavat, mutta menestys tuo palkintoja. Jauhiainen on voittanut uistelukilpailuista muun muassa kaksi venettä.
Kisamuistelut keskeytyvät, kun vapa notkahtaa. Veneessä arvuutellaan, mikä kala tulee noin oudosti. Veikkaukset vaihtuvat kuhasta taimenen ja järvilohen kautta haukeen.
Kun kala on haavissa, se todetaan kuhaksi. Jigin ainoa koukku on kiinni kalan pyrstössä.
”Ikinä ei ole ennen näin käynyt”, Jauhiainen toteaa kolkattuaan ja verestettyään 52 senttiä pitkän uroskuhan.
Jigiin iskee myös yksi ahven.
Koska kuhat eivät hanakasti nappaa, syömäkaloja lähdetään pyytämään kuudella vavalla vetämällä. Kannonkosken Urheilukalastajien jäsenmaksulla Jauhiainen saa vetouistella koko 50 kilometriä pitkässä Kivijärvessä, kolmen kunnan alueella.
Siimoihin Jauhiainen kiinnittää itse valmistamansa vaaput. Mies on tehnyt vaappuja jo noin 30 vuotta. Kauan ei tarvitse vetää, kun kaksi kuhaa lisää on kyydissä. Syömäkalat on saatu.
Jauhiaisen mielestä 45–50-senttinen kuha on paras. Se on helppo fileerata sopiviksi annospaloiksi.
”Sokerisuolattu graavikuha on taimenen veroista ruokaa”, Jauhiainen sanoo. Kalat hän säilyttää mieluimmin järvessä kuin jääkaapissa tai pakastimessa.
Mies käy hakemassa tuoretta kalaa järvestä, kun entiset on syöty.
Jos jigillä ei tule kuhia, ahvenia kumminkin.
REIJO VESTERINEN
Sokerisuolattu graavikuha on taimenen veroista ruokaa.«
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat
