Rantaryteikkö harvenee lähiseudun lämmikkeeksi

Maisemanhoito ja energiapuun korjuu voidaan yhdistää. Juorkunajärven rantametsää harvennettiin viime viikolla. Lähiasukkaat olivat tyytyväisiä jälkeen. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkisto

UTAJÄRVI (MT)

Juorkunajärven rannan asukkaita Pohjois-Pohjanmaan Utajärvellä on tullut seuraamaan, miten rantametsän harvennus etenee. Ilmeet ovat tyytyväisiä.

”Mukavaa, kun tulee lisää näkyvyyttä”, metsäpalstan vieressä asuva Matti Rämet myhäilee.

Järvellä liiteleviä joutsenia kelpaa tarkkailla, kun edestä on raivattu noin hehtaarin verran tiheäkasvuista metsää pois. Sääskienkin luulisi kaikkoavan pöheikköjen mukana.

Toinen lohko on vielä harventamatta. Metsä on niin tiheää, ettei parinkymmenen metrin päässä rantaviivasta järvestä näy häivähdystäkään.

Pelkkien risujen takia koneyrittäjä ei ole koneketjuaan palstalle rahdannut. Puuta kertyy noin 60 kuutiometriä hehtaarilta, kun rannan harvennuksesta irtoaa tukkipuunkin mitat täyttäviä runkoja.

”Ainespuun lisäksi kone ottaa alle kahdeksan sentin paksuisia runkoja energiapuuksi – vähän kuin voita leivän päälle”, leimikon ostanut L&T Biowatin metsäpalveluasiantuntija Eero Närhi kuvailee.

Maiseman kohennuksen lisäksi palstan omistava perikunta tienaa hakkuista kohtuullisen tilin.

Tukkipuun Biowatti välittää Pölkyn sahalle Kuusamoon, kuitupuun Stora Enson sellutehtaalle Ouluun ja haketetun energiapuun lämpölaitoksille Ouluun tai Puolangalle.

Juorkunan kylämaisema on yksi Pohjois-Pohjanmaan arvokkaista maisema-alueista.

”Vielä 1950-luvulla järvenrannassa laidunsi karjaa”, maisemasuunnittelija Maarit Satomaa Pro Agria Oulun maa- ja kotitalousnaisista kertoo.

Viime vuosikymmeninä rantalohkoilta on kerätty lähinnä kotitarvepuita.

Hakkuiden jälkeen alueen käyttäjillä on hienot maisemat sekä rannalta että järveltä.

”Haluttu lopputulos edellyttää hyvää suunnittelua ja yhteistyötä. Toiveiden pitää välittyä korjuuyrittäjälle asti, jotta tulos on mieluinen”, Satomaa muistuttaa.

Järvenrantakohteilla pyritään luomaan monimuotoinen reunavyöhyke, jossa kaikkea kasvillisuutta ei poisteta, mutta näkymää avataan.

Satomaan mukaan hakkuun jälkeen jatkohoidoksi sopisi laiduntaminen, jos eläimiä vaan on saatavilla.

Maisemanhoidon ja integroidun puunkorjuun, eli yhdistetyn aines- ja energiapuunkorjuun avulla voidaan rahoittaa maisemanhoitoa.

Jos yhdeltä kohteelta irtoaa vähemmän kuutioita kuin toiselta, hakkuita kannattaa tehdä usealla kohteella samalla vaivalla.

Näin paremmin puukuutioita tuottavat alueet kompensoivat korjuukustannuksia toisaalla, Satomaa selventää.

”Maiseman huomioiminen energiapuunkorjuussa ei tuota maanomistajalle lisäkustannuksia”, Närhi vakuuttaa. Parhaimmillaan se kasvattaa hakkuutiliä.

Maisemanhoidon kannattavuutta ja vaikuttavuutta voidaan parantaa myös yhteistyöllä, Suomen metsäkeskuksen julkisten palveluiden bioenergia-asiantuntija Tanja Lepistö toteaa.

Jos yhtenäisen maisema-alueen kaikki maanomistajat ryhtyvät yhteistuumin maisemoimaan metsikköjä, hakkuukertymä kasvaa ja maisema paranee laajalla alueella.

SUVI NIEMI

Sarja on ideoitu yhdessä Maa-

ja kotitalousnaisten kanssa.

Avaa artikkelin PDF