Rajamerkit katoavat etenkin metsäojituksen takia
ROVANIEMI
Yli kaksi miljoonaa kiinteistörajoja osoittavaa rajamerkkiä on kadoksissa. Rajamerkkejä saa siirtää vain virkaa tekevä maanmittari.
Metsäojitus, metsätiestön rakentaminen ja työkoneiden käyttö maastossa ovat suurimpia syitä reilun kahden miljoonan rajapyykin häviämiseen.
”Ei se kivipyykki maastosta mihinkään häviä, ellei joku siihen koneella kajoa”, Lapin ammattikorkeakoulun yliopettajana toimiva tekniikan tohtori ja maanmittari Aune Rummukainen sanoo.
Maastossa on noin 12 miljoonaa rajamerkkiä, joiden sijaintitarkkuus on määritelty. Rajamerkkien todellinen määrä on huomattavasti tätä suurempi.
Rajamerkkien siirtäminen on sallittua asemakaava-alueen ulkopuolella vain Maanmittauslaitoksen palveluksessa olevalle maanmittarille. Asemakaava-alueella siirtäminen kuuluu kunnan tai kaupungin maanmittarille.
Jos joku muu kuin maanmittari siirtää rajapyykkejä, kyseessä on luvaton siirto, jonka takia maanomistajan on syytä reagoida asiaan välittömästi.
”Kannattaa vaatia, että rajamerkki palautetaan paikoilleen vahingonaiheuttajan kustannuksella. Tahallinen rajamerkin siirto on poliisiasia.”
Mikäli rajamerkkien katoamisen takia joudutaan rajankäyntiin, maanmittaustoimituksen kustannukset jaetaan asianosaisille hyödyn mukaan; yleensä suhteessa rajanpituuksiin.
Kadonneen rajamerkin takia suoritettu rajankäynti voi maksaa helposti yli 1 000 euroa rajamerkkiä kohden. Ennen maankäyttöhanketta tehtävän rajamerkin siirron kustannukset ovat tästä noin kolmanneksen.
Metsätiehankkeen aikana tehtävä rajamerkkien siirto tiealueen ulkopuolelle maksetaan kestävän metsätalouden rahoituslain (kemera) mukaisista varoista.
”Jälkikäteen tehtävän rajankäynnin maksaa viime kädessä maanomistaja”, kertoo Otso Metsäpalvelujen tiimiesimies Risto Juopperi Kolarista.
Tieto siirretyistä rajamerkeistä löytyy Maanmittauslaitoksen toimituskartoista, joihin on merkitty rajamerkkien sijainti ja etäisyys alkuperäisestä sijoituspaikasta.
”Rajamerkkiä ei kannata palauttaa sellaiseen paikkaan, jossa se on toistuvasti alttiina työkoneille.”
Jotta rajamerkit säilyisivät paikoillaan maastossa konetöiden aikana, ne kannattaa merkitä puisilla ristikoilla ja lisäksi värikkäällä merkkausnauhalla. Merkintä säilyy näkyvillä vuosikausia, ja on nähtävissä myös talvella.
Usein tarve rajojen selvittämiseen syntyy, kun maanomistaja vaihtuu. Tilusjärjestelyistä huolimatta rajamerkkien määrä maastossa lisääntyy jatkossa etenkin perinnönjakojen takia.
Jos rajamerkit ovat siinä vaiheessa hukassa, tämä aiheuttaa tarpeen uudelle rajankäynnille. Kadoksissa olevat rajamerkit ja niihin liittyvät rajankäynnit ovatkin tuottoisa bisnes valtiolle.
Suotavaa olisi, että Maanmittauslaitos luovuttaisi toimituskartat maanomistajien käyttöön älypuhelinsovellutuksina, jolloin rajamerkit voitaisiin paikantaa maastossa muutaman metrin tarkkuudella puhelinten satelliittipaikannuksen avulla.
”Nykyään paperille tulostettu toimituskartta postitetaan asianosaisille maanmittaustoimituksen jälkeen”, Rummukainen kertoo.
Aune Rummukainen ja Risto Juopperi julkaisevat tulevana syksynä maanomistajille, metsäammattilaisille ja maastossa liikkuville suunnatun tietokirjan ”Kiinteistöjen rajat ja rajamerkit”.
Noin 90-sivuinen teos sisältää rajamerkkeihin liittyvän historian lisäksi tarkat kuvaukset maastossa käytetyistä rajamerkeistä niihin liittyvine merkintöineen.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
