Metsänomistaja liitti metsänsä FSC-järjestelmään: "Kun tekee asioita eri tavoilla, mikään ei mene pahasti pieleen"

Stora Enson metsäasiantuntija Vuokko Kirvesmies ehdotti FSC-sertifikaattiin liittymistä Aaretti Sipilälle keväällä. Kuva: Kari Salonen

Hämeenlinnassa asuvalle, Hollolasta metsää omistavalle Aaretti Sipilälle on aina ollut selvää, että metsää pitää hoitaa tehokkaasti. Toisaalta hänen mielestään metsän pitää myös olla mahdollisimman monimuotoinen. Esimerkiksi jättöpuut sopivat Sipilän ajatusmaailmaan hyvin.

"Periaatteeni on, että kun tekee asioita eri tavoilla, mikään ei mene pahasti pieleen."

Sipilälle ei ollut vaikea päätös liittyä mukaan FSC-ryhmään, kun mahdollisuus tarjoutui. Hän kuuli siitä keväällä Stora Enson metsäasiantuntija Vuokko Kirvesmieheltä.

"Se painoi päätöksessä, että FSC-sertifioidusta puusta maksetaan vähän enemmän hintaa. Pelkäsin byrokratian määrää, mutta sitä oli paljon vähemmän kuin ajattelin", Sipilä sanoo.

Käytännössä selvittiin kahdella käynnillä Stora Enson toimistolla. Ensin pohdittiin, miten FSC-sertifioinnista aiheutuvat lisävaatimukset toteutuvat, ja toisella käynnillä allekirjoitettiin sopimus.

Merkittävin FSC-sertifioinnista aiheutuva vaatimus on, että viisi prosenttia metsämaasta pitää suojella, Stora Enson kehityspäällikkö Janne Yrjönen sanoo.

Yhteensä kymmenen prosenttia metsämaasta pitää olla varovaisen käsittelyn piirissä. Jos suojeltua metsää on esimerkiksi seitsemän prosenttia, riittää että erityiskäyttökohteita, joiden monimuotoisuutta pyritään lisäämään, on kolme prosenttia.

Suojeltavien metsien ja erityiskäyttökohteiden ei tarvitse olla samalta tilalta. Riittää, että niiden omistaja on sama ja tilat sijaitsevat jokseenkin samalla maantieteellisellä alueella.

Sipilän metsistä suojeltavat viisi prosenttia löytyi helposti. Suojeluun päätyivät järvenrantametsät, keskellä metsäpalstaa sijaitseva alue, jossa on mäyränpesiä, sekä järven keskellä saaressa kasvava metsä.

"Mietin, että hakataanko vai suojellaanko se, mutta kun mökkikin sijaitsee samassa saaressa, päätös oli lopulta helppo. Mökkinaapuritkin varmaan tykkäävät", Sipilä kertoo.

Erityiskäyttökohteeksi Sipilältä kirjattiin niin sanottu puuhapalsta, jota Sipilä on hoitanut itse vuodesta 1988 lähtien. Se on rehevin osa metsää, ja Sipilä hoitaa sitä niin, että jalot lehtipuulajit saavat koko ajan enemmän tilaa.

Sipilä kertoo keränneensä tänäkin syksynä kilokaupalla tammenterhoja. Hän aikoo ripotella niitä hakkuupalstan notkelmaan puron alkulähteille.

Toinen helppo tapa lisätä erityiskäyttökohteen monimuotoisuutta olisi lahopuuston osuuden kasvattaminen, Yrjönen huomauttaa.

Nyt Sipilän metsässä on kuitenkin menossa tavallisen oloinen päätehakkuu, kahden hehtaarin kaistalehakkuu.

Metsäkoneenkuljettaja Tauno Peltosen mukaan FSC-sertifioidun metsän hakkuu ei paljon eroa tavallisesta.

"Säästöpuiden osalta on eroa, ja joku tekopökkelö hehtaarille pitää jättää", Peltonen toteaa.

Nyt kun hakkuuta tehdään pohjavesialueella, metsäkoneenkuljettajan pitää viedä polttoainesäiliöt yöksi pohjavesialueen ulkopuolelle. Samasta syystä esimerkiksi kannonnosto ja lannoitus ovat kiellettyjä.

Sipilälle nämä vaatimukset kelpaavat hyvin. Metsien lannoittamatta jättämistä hän pitää perusteltuna siksi, että puu kasvaisi tasaista tahtia ja sahatavarasta tulisi sen seurauksena mahdollisimman tasalaatuista.

Vaikka maassa on jo vähän lunta, metsäkone tekee kohteella kantokäsittelyn juurikäävän torjumiseksi. Sinänsä toimenpide ei liity FSC-sertifiointiin.

Sipilä aikoo istuttaa kohteelle ensi kesänä kuusen- ja männyntaimia. Samalla hän yrittää pysäyttää juurikäävän leviämisen.

"Kun näen lahon kannon, en istuta sen lähelle kuusta. Tässä metsässä maannousema ei näyttäisi leviävän mäntyihin."