Yhteistyö helpottaisisivutoimisten sahureiden jatkoa
YLÖJÄRVI (MT)
Uuden, lähiseudulle rakennettavan konehallin tarveaineet odottavat siisteissä taapeleissa noutajaansa Marko Tapiaisen sahakentällä.
Joukossa on eripituista ja -vahvuista tavaraa kattopalkeista vuorilautoihin.
Tapiainen viljelee päätyökseen viljaa. Traktorikäyttöinen sirkkelisaha on tuonut tilalle lisätienestiä parinkymmenen vuoden ajan.
”Tämä on viljatilan sivuelinkeinona hyvä. Traktorille tulee lisätunteja. Vain toukokuussa menee vähän päällekkäin.”
Pakettitalojen ilmestyminen on vähentänyt omakotitalotyömaiden tarvetta sahatavaralle.
”Nykyään vain autotalli tehdään pitkästä tavarasta”, Tapiainen toteaa.
Silti Tampereen ympäristö on kasvavaa aluetta, jolla rakennetaan paljon. Sahatavaralle on kysyntää. Tapiaisen asiakaskuntana on muutama tuttu rakennusporukka. Myös maatilat tarvitsevat säännöllisesti sahuria.
Ensi vuoden heinäkuusta alkaen voi olla toisin.
Silloin astuu lopullisesti voimaan EU:n rakennustuotedirektiivi, joka edellyttää CE-merkintää kaikelta markkinoille tulevalta sahatavaralta, jolle on olemassa harmonisoitu tuotestandardi.
Sahurille CE-merkinnän kertakustannus on viitisen tuhatta euroa. Se panee varsinkin sivutoimekseen sahaavat miettimään, kannattaako jatkaa ja jos niin miten.
Tapiainen aikoi jo lyödä kintaat tiskiin CE-merkin vuoksi, mutta lähellä asuva kiertävä sahaaja Matti Kahila valoi uutta toivoa.
”Matti soitteli talvella, oli ajatus että hän kävisi kurssit. Kun ollaan lähekkäin, voisin käyttää kaveria leimaajana.”
Kahila sahaa täysipäiväisesti kiertäen sahansa kanssa maakuntaa ristiin rastiin. Hän on hankkimassa yritykselleen CE-merkintävalmiuden, vaikka mieli ei tekisi.
”Ei tietääkseni ole piensahureiden tekemiä rakenteita sortunut. Tämä tekee monille kipeää. Luen Maaseudusta ilmoituksia, melkein joka lehdessä on 2–3 sahaa myynnissä. Kustannuksia on vaikea peittää, kun on pienet määrät. Monikaan ei ole vielä kursseja käynyt”, Kahila kertoo.
Kahila ei osaa luvata, että ce-merkinnän voi hoitaa yhteistyönä. Kaikki riippuu sääntöjen tulkinnasta, ja avoimia kysymyksiä vaikuttaa olevan paljon.
Jos suunnitelma onnistuu, yksi kurssin käynyt sahaaja voisi lajitella ja leimata muiden tuottaman tavaran. Merkintäpakon tuoma lisäkustannus olisi paljon pienempi verrattuna siihen, että joka sirkkeli hankkisi omat paperit.
”Jos Matti voisi käydä leimaamassa, pojatkin voisi opetella tähän hommaan”, Tapiainen toivoo.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
