Jokamiehenoikeudet – kaikkien ikiaikainen oikeus vai valttikortti kiinteistöveroa vastaan?

Kuva: Sanne Katainen

Sanotaan, että suomalaisilla on aivan erityinen metsäsuhde; metsä on paikka, jonne kaupungistakin lähdetään rentoutumaan ja hakemaan elämyksiä. Siihen meillä onkin kansainvälisesti tarkasteltuna harvinainen mahdollisuus: jokamiehenoikeudet.

Kuka tahansa saa kulkea suomalaisessa metsässä, vaikka ei sitä omistaisi. Metsässä saa kerätä marjoja ja sieniä, retkeillä, onkia, leiriytyä. Näitä oikeuksia ei maanomistaja voi maillaan rajoittaa.

Suomen Latu on halunnut nostaa luonnossa liikkumisen perinteen arvoa käynnistämällä hankkeen, jolla jokamiehenoikeuksille yritetään saada Unescon aineettoman maailmanperinnön status. Yle huomasi hankkeen ja mainosti sitä näkyvästi omassa Mennään metsään -kampanjassaan viime syksynä.

Metsänomistajat raivostuivat. "Jokamies saa oikeudet, mutta metsänomistajille jäävät kaikki vastuut ja velvollisuudet", tiivisti satakuntalainen metsänomistaja (MT 27.9.2018). Sosiaalisen median kommenteissa moni halusi rajata jokamiehenoikeudet vain Suomen kansalaisille tai niitä pidettiin jopa aikansa eläneenä perinteenä.

Kemiläinen Markku Pudas on nähnyt moottorikelkan jälkiä alueilla, jonne ne eivät kuulu. ”Taimikossa siitä on haittaa metsälle, ja toivoisin että safariyrittäjät panostaisivat tähän enemmän.” Kuva: Pekka Fali

Metsänomistajat kokivat tulleensa jätetyiksi sivuun keskustelussa, joka koski heidän omaisuuttaan. Jokamiehenoikeuksilla liikutaan pääosin yksityisten omistamissa metsissä.

Suomen Ladun yhteiskuntasuhteiden asiantuntija Anne Rautiainen rauhoittelee metsänomistajien kritiikkiä järjestön hanketta kohtaan. "Me emme ole viemässä, emmekä edes voi viedä, jokamiehenoikeuksia Unescon listalle, vaan perinteistä suomalaista tapaa olla ja liikkua luonnossa. Kuinka me tunnemme sen, mikä marja on myrkyllinen ja minkä voi syödä tai että märällä kallio on liukas, ja miten lähdemme kavereiden kanssa retkelle telttailemaan", Rautiainen kuvailee.

Hän sai syksyllä maanomistajilta runsaasti kitkerää palautetta jokamiehenoikeuksiin liittyvistä asioista. Muun muassa metsien roskaaminen ja moottorikelkalla rällääminen harmittivat metsänomistajia. Joskus yhteydenotoista paistoivat läpi pelot ja uhkakuvat: maahanmuuttajat, sikailevat turistit, verotusasiat. Mainostaisiko Unescon listalla olo jokamiehenoikeuksia jo liikaa ja houkuttelisi tottumattomia turistilaumoja Suomen metsiin?

Lohjalainen Jarmo Hirvikorpi ei lämpene jokamiehenoikeuksien Unesco-statukselle. ”MTK:n tulee lopettaa lammastelu ja ottaa hankkeeseen jo alkuvaiheessa kielteinen kanta. Unesco ei ole diktatuuri.” Kuva: Kari Salonen

Kemiläinen metsänomistaja Markku Pudas ei ymmärrä, miksi kansainvälisen järjestön pitäisi puuttua vanhaan suomalaiseen luonnossa liikkumisen perinteeseen. Hän epäilee, että Unesco-statuksella yritetään vaivihkaa pelata metsille kiinteistöveroa. Monet metsänomistajat ajattelevat, että jokamiehenoikeudet ovat ikään kuin vastine siitä, ettei metsille ole määrätty pinta-alaan perustuvaa veroa.

"Näen niin, että tässä yritettiin etukäteen sitoa jokamiehenoikeudet johonkin instanssiin. Sitten määrättäisiin metsille kiinteistövero ja todettaisiin, että jokamiehenoikeudet ovat joka tapauksessa Unescon määräämänä, joten niillä ei ole enää veron kanssa mitään tekemistä."

Myös lohjalainen metsänomistaja Jarmo Hirvikorpi pelkää, että Unesco sementoisi jokamiehenoikeudet. "Minusta on iso riski, että jos jokamiehenoikeudet liitetään Unescon listalle, niin kiinteistöveroa ajavien poliittisten tahojen toimintaympäristö paranee, eikä metsänomistajalla ole enää entisenlaista valttikorttia kädessään."

Nykyisenlaisia jokamiehenoikeuksia molemmat miehet pitävät hyvinä eikä väärinkäytöksiä syrjäisillä metsäpalstoilla ole ollut. Markku Pudas käy itsekin Kemissä marjassa ja sienessä. Omat metsät sijaitsevat 300 kilometrin päässä Muoniossa. Hän toivoisi kuitenkin, että luonnossa liikkumisen rajoituksista puhuttaisiin enemmän.

Pudas asuu 50 kilometrin säteellä kolmesta hiihtokeskuksesta, ja on seurannut moottorikelkkailijoiden menoa metsissä.

"Selvästi näkee, että kelkkailijat menevät, missä haluavat. Taimikossa siitä on haittaa metsälle, ja toivoisin että safariyrittäjät panostaisivat tähän enemmän."

Muoniossa liikkuu Pudaksen mukaan ulkomaisia marjanpoimijoita, mutta heidän kanssaan alueella ei ole ollut ongelmia. "En tiedä, että kenelläkään Muonion kylässä olisi ongelmia heidän kanssaan. Mettää riittää kaikille."

Hirvikorpi suhtautuu kaupalliseen metsien hyödyntämiseen kielteisesti. "Se on kuitenkin bisneksen tekemistä toisen mailla."

Jokamiehenoikeudet perustuvat ikiaikaiseen suomalaiseen luonnossa liikkumisen perinteeseen. Suomalaisten suosituimpia ulkoiluharrastuksia ovat nykyään muun muassa kävelylenkkeily, oleskelu luonnossa, luontouinti, marjastus, sienestys ja kalastus. Kuva: Sanne Katainen

MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen kertoo, että vielä muutama vuosi sitten kaupallinen marjastus aiheutti runsaasti tyytymättömyyttä, mutta tilanne on rauhoittunut, kun marjayritysten pelisääntöjä on tarkennettu. Eniten palautetta tulee nykyään roskaamisesta ja puiden tuhoamisesta.

Hakkarainen haluaakin alleviivata jokamiehenoikeuksiin liittyvää vastuuta, joka hänen mielestään tuppaa aina vain unohtumaan. "Jokamiehenoikeudet eivät ole vain oikeuksia vaan myös velvollisuuksia. Syksyn kampanjassa vastuut jäivät hyvin ohuelle huomiolle ja kerrottiin vain, mitä kaikkea kivaa saa tehdä. Aika rennolla ranteella kerrottiin oikeuksista."

Rautiaisen mielestä vastuista pitää puhua, mutta hän huomauttaa, että esimerkiksi roskaaminen on lailla kielletty. Välinpitämätön käytös ja roskien heittely eivät hänen mielestään johdu suomalaisesta jokamiehen­oikeudesta, vaan se on yleismaailmallinen ilmiö. "Kyllä Keski-Euroopassakin roskataan, vaikka siellä ei jokamiehenoikeuksia ole."

Roskaamisen ja muun luonnolle haitallisen tai maanomistajalle häiritsevän käytöksen kieltävät useat lait: jätelaki kieltää roskaamisen, luonnonsuojelulaki lintujen häirinnän ja rauhoitettujen kasvien vahingoittamisen, maastotielaki muun muassa moottorikelkalla ajon, rikoslaki sammalen ja jäkälän keruun ja puiden vahingoittamisen, palo- ja pelastuslaki avotulen sytyttämisen ilman maanomistajan lupaa, kalastuslaki kalastuksen muuten kuin pilkkimällä tai onkimalla.

Ympäristöministeriö julkaisi pari vuotta sitten kirjan, jossa pureuduttiin jokamiehenoikeuksiin varsin yksityiskohtaisesti ja juurta jaksaen. Kirjassa selvitettiin jopa, saako kuumailmapallolla laskeutua mihin vain, lemmikin tuhkia sirotella luontoon tai matoja kaivaa.

Kaikille suomalaisille tutusta aiheesta liikkuu paljon mielipidetietoa, ja siksi Suomen Latu on ottanut jokamiehenoikeudet siipiensä suojiin. Kirjan innoittamana järjestö teki MTK:n kanssa avoimen keskustelukiertueen aiheesta. Tilaisuuksissa esille nousivat maanomistajien tutut huolet. "Roskaaminen, moottorikelkan jäljet, pyöräily viljelyksillä, mutta ne ovat kiellettyjä muutenkin", Rautiainen luettelee.

Esiin nousi myös selviä kiusaamistapauksia ja naapuri­kiistoja. Jokamiehenoikeuteen vedoten saatetaan tulla esimerkiksi onkimaan aivan naapurin rannan tuntumaan, kun naapurissa saunotaan.

Entä mitä Unescon listalla olo oikeasti tarkoittaisi? Saisimmeko itse enää päättää hienosta luonnossa liikkumisen perinteestämme?

Suomessa kulttuurikohteiden valmistelun Unescolle tekevät yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriö ja museovirasto. Museoviraston erikoisasiantuntija Leena Marsio vakuuttaa, ettei Unesco-status museoisi jokamiehen­oikeuksia.

Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloiden tarkoituksena on edistää olemassa olevan, elävän kulttuuriperinnön suojelua ja lisätä sen tunnettuutta. "Se tarjoaa kansainvälistä, jopa globaalia näkyvyyttä olla osana Unescon alaista luetteloa. Se on kansainvälinen tunnustus jonkin perinteen merkityksestä", Marsio sanoo.

Aineettoman kulttuuriperinnön listaa tunnetumpi on Unescon maailmanperintöluettelo, jonka kohteet on määritelty ihmiskunnan yhteiseksi, suojeltavaksi omaisuudeksi. Suomessa tällainen kohde on esimerkiksi Suomenlinna. Maailmanperintösopimus velvoittaa valtiota huolehtimaan linnoituksen säilymisestä mahdollisimman alkuperäisen kaltaisena.

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalla tällaisia velvoitteita ei sen sijaan ole. "Aineettoman perinnön sopimuksessa painottuvat yhteisöjen itse määrittelemät suojelutoimenpiteet. Ulkopuolelta Unesco ei tule ja sanele", Marsio selittää.

Aineettomaksi perinnöksi on Unescon listalla hyväksytty esimerkiksi monissa Euroopan ja Lähi-idän maissa sallittu haukalla metsästäminen, Välimeren ruokavalio ja kiinalainen akupunktio.

Suomesta pyritään listalle tänä vuonna ensimmäistä kertaa, saunomiskulttuurilla. Seuraavana vuorossa on kaustislainen viulunsoitto. Muista haettavista kohteista ei ole vielä päätöksiä.

Aineettoman kulttuuriperinnön listalle voidaan esittää enintään yhtä asiaa vuodessa. Marsio kertoo, että sinne pääsy vaatii huolellista hakemusta, jonka ovat yhdessä laatineet kaikki kyseiseen ilmiöön liittyvät yhteisöt. Hakemukseen pitää liittää suojelusuunnitelma, johon on kirjattu millä tavoin sekä valtio että kaikki haettavan asian lähellä olevat yhteisöt aikovat tulevaisuudessa perinnettään vaalia.

Siksi myös metsänomistajien tuki asialle on ensi­arvoisen tärkeä.

Rautiainen vakuuttaa, että Suomen Latu ei ole unohtanut metsänomistajia käynnistäessään jokamiehenoikeuksiin liittyvää prosessia. ”Meillä ei vain vielä ole ollut mitään konkreettista, mihin olisimme ottaneet metsänomistajia mukaan. Asian laaja selvittely metsänomistajien ja muiden sidosryhmien kanssa on vasta alkamassa.”

Museovirasto järjestää syksyllä seminaarin luontoon liittyvistä perinteistä, ja tilaisuuteen kutsutaan jokamiehenoikeuksiin liittyviä yhteisöjä: Martat, kalastajia, metsänomistajia, teiden omistajia, sieniseuroja...

"Yhdessä mietitään, mitä Unesco-status tarkoittaisi meille ja meidän metsäsuhteellemme. Kun siitä, mitä aineeton perintö tarkoittaa, on yhteinen käsitys, mietimme, onko siinä aineksia hakea Unescon listalle", Rautiainen sanoo.

Hän pitää syksyllä käytyä keskustelua jokamiehen­oikeuksista arvokkaana, vaikka se välillä ryöpsähti asiattomaksikin. Keskustelu pakottaa miettimään, millainen metsäsuhde suomalaisilla on ja mikä rooli joka­miehenoikeuksilla siinä on. Onko se perinnettä, jonka haluamme siirtää tuleville sukupolville.

"En ole henkilökohtaisesti varma, ovatko jokamiehen­oikeudet Unescon listan asia, mutta sitä on hyödyllistä pohtia. Toivon, että aiheesta käytäisiin perusteellista keskustelua."