Metsuri Matti Salmela aloitti metsätyöt kansakouluikäisenä ja todisti alan mullistusta, kun koneellistuminen eteni: "Kolme vuotta kaadoin puita kontiltani traktorin penkiltä"

Matti Salmela on asunut vanhalla Mäkelän koululla vuodesta 1976. Alakerran isossa luokkahuoneessa on tilaa moottori- ja raivaussahoille sekä muille korjaus- ja kunnostushankkeille. Kuva: Jyrki Johannes Tervo

Vanhat moottorisahat ovat jalasjärveläisen Matti Salmelan intohimo. Hän on tehnyt metsurin ja metsäkoneenkuljettajan töitä koko ikänsä. Työhön on kuulunut koneiden huolto ja korjaus, ja miehet sormet syyhyävät nikottelevien sahojen kimppuun vielä eläkkeelläkin.

”Kaikki alkoi siitä, kun tuttu Metsähallituksen metsuri pidätti auton kohdallani ja sanoi vievänsä kolme sahaa kaatopaikalle.”

Salmela päätti pelastaa vanhat työkoneet.

”Sanoin, että älä hyvä mies vie kaatopaikalle, jätä minun takakonttiini.”

1950-luvun Jobu ja 1960-luvun Husqvarna ovat 
Salmelan vanhimpia sahoja. Kuva: Jyrki Johannes Tervo

Sahat päätyivät Salmelalle. Sen jälkeen hän on saanut lisää nostalgisia sahamalleja tutuiltaan. Verstaalla on noin 30 moottorisahaa, joista vanhin on norjalainen Jobu 1950-luvun lopulta.

Jobun valmistusaikoina aloitti metsämiehen uraansa myös Salmela, joka on syntynyt vuonna 1949.

”Isä toi työvaatteet koululle ja lähdettiin metsään vetämään parkkia. Se oli ehtootyö koulusta päästyä.”

Koulupoika ei ollut kuorintaurakoista pahoillaan – se oli vähän kuin harrastus. Hän on opettanut omatkin lapsensa työntekoon jo pienestä pitäen. Kolmesta pojasta kaksi on jatkanut isän ja isoisän jalanjäljissä ja ajaa työkseen metsäkonetta.

”Kotona se kävi, mutta metsässä ei”, Salmela muistelee Homeliten ominaisuuksia. Kuva: Jyrki Johannes Tervo

Kokopäivätyöt metsässä Salmela aloitti vuonna 1962, heti koulusta päästyään. Hän oli 12–13-vuotias. Sinä vuonna isä-Salmela vaihtoi ensimmäisen, 11 kiloa painaneen moottorisahansa kevyempään Husqvarnaan.

”Tämä on samanlainen, mutta vuosimallia -64. 1960-luvun puoliväliin mennessä sahoista oli tullut jo melkein puolta köykäisempiä”, Salmela näyttää.

Alkuaikoina moottorisahalla vain kaadettiin ja katsottiin puut. Kaikki oksat karsittiin kirveellä.

Kun Salmela oli varttunut hieman alle parikymppiseksi, hän osti suomalaisen Hyry-merkkisen sahan. Sitä mainostettiinkin näkyvästi 1960-luvulla muun muassa Maaseudun Tulevaisuudessa.

”Hyry oli aivan hyvä saha. Justiin laitoin uuden bensaputken. Se toimii vieläkin.”

Metsämiehen kourat ovat kokeneet kovia: yhtään täysin ehjää sormea ei käsistä löydy. Kuva: Jyrki Johannes Tervo

Nykyään moottorisahan käyttäjällä tulee olla hyvät turvavarusteet kypärästä, hanskoista ja turvasaappaista alkaen. Myös sahoja on kehitetty turvallisemmiksi muun muassa takapotkusuojan avulla.

Sellaisista ei ollut 1960-luvulla tietoakaan. Silti Salmela on selvinnyt moottorisahojen kanssa vähillä vahingoilla.

”Yhden kerran sahasin vähän polveen. Muuta ei ole sahojen kanssa käynyt.”

Vuonna 1986 Salmela aloitti metsäkonetyöt.

”Ensimmäinen moto oli maataloustraktorin perässä. Kaadoin kolme vuotta puita kontiltani traktorin penkiltä.”

Metsäkonetöissä vierähti kolme vuosikymmentä.

”Myös puuautoa ja kuorma-autoa olen ajanut, kun ei ollut muuta työtä.”

Matti Salmela osti kotikylänsä koulun vuonna 1976, kun opinahjoon ei enää riittänyt oppilaita. MT tavoitti Matti Salmelan joulun alla 2021. Hän kertoi, että sahakokoelma on vuonna 2016 tehdyn haastattelun jälkeen edelleen laajentunut. Kuva: Jyrki Johannes Tervo

Nykyisen eläkeläisen veri vetää yhä edelleen metsään.

”Seuraan puun hintoja, ja kun jossain näkyy metsäkone, kyllä sitä katsomassa pitää käydä. Kun on elämänsä ollut metsässä, ei sieltä osaa olla pois.”

Salmelalla on iso talo lämmitettävänä, sillä kotikylän koulu lakkautettiin vuonna 1976 ja Salmelat ostivat sen samana vuonna. Koulurakennuksella on erikoinen historia: se valmistui Mäkelänperän kylään vuonna 1952 ja koulun toiminta lopetettiin jo 24 vuoden kuluttua.

Oppilaita ei enää 1970-luvulla riittänyt. Samaa koulua Salmela kävi itsekin lapsena.

Koulu on tilava. Alakerran isossa luokkahuoneessa mies pitää koneverstastaan. Hän lämmittää taloa hakkeella, jota varten hän hankkii puut tekemällä lähiseudun metsänomistajille alustojen raivauksia.

1960-luvulla metsätöihin lähtö oli maalaiskylän lapselle itsestäänselvyys, Salmela miettii.

”Joka tönöstä lähtivät miehet savotalle. Flanellipaita päällä tehtiin töitä 20 asteen pakkasessa ja vesi noroi silti. Tahti oli aivan erimoista kuin nykyään.”

Töistä ei myöskään jääty pois, jos vain savotalle jollain keinolla päästiin. Kun Salmela oli kerran murtanut jalkansa vapaa-ajalla hevoshommissa, hän köpötteli keppien kanssa metsään, keplotteli itsensä kuskin penkille ja jatkoi metsätöitä.

Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan savotalta kaipaa: tietokoneita. Niiden kanssa takkuamisesta jäi turhauttavat muistot niiltä ajoilta, kun ensimmäiset tietotekniset laitteet tulivat motoihin.

”Sen jälkeen en ole tietokonetta avannut, kun olen palkkatyöt lopettanut.”