Metsän eri-ikäisrakenne vaatii rajuja hakkuita

UPM vahvistaa Harvialan koeleimikon eri-ikäisrakennetta kohdistamalla hakkuita järeisiin mäntyihin. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Metsän kasvatus eri-ikäisrakenteisena vaatii toistuvia ja voimakkaita käsittelyjä, jos metsänomistaja haluaa puuntuotannon jatkuvan tehokkaana.

Luonnon monimuotoisuudelle eri-ikäisrakenteiseen metsän kasvatukseen siirtyminen ei tuo pelkästään hyviä asioita.

”Jos isoimmat ja vanhimmat puut aina poistetaan hakkuissa, ei muodostu vanhaa metsää eikä kookkaita vanhoja puita. Järeän lahopuuston syntyminen lakkaa myös isojen puiden puuttuessa”, toteaa tutkija Juha Siitonen Metsäntutkimuslaitoksen uutiskirjeessä.

Ongelmia aiheuttaa, että ajan myötä lehtipuusto lakkaa uudistumasta poimintahakkuin käsitellyissä metsissä. Sen seurauksena lehtipuuston määrä voi pienentyä. Kaikki nämä tekijät heikentävät metsän monimuotoisuutta.

Siitosen mukaan metsän monimuotoisuudelle tärkeitä ovat kookkaat vanhat puut, järeä lahopuu sekä lehtipuusto. Niiden säilyttäminen edellyttää aktiivista luonnonhoitoa myös eri-ikäiskasvatuksessa.

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen vaikutuksista monimuotoisuuteen on varsin vähän tutkimustietoa.

Koealoilla valtaosa vanhassa metsässä esiintyvästä lajistosta on säilynyt, kun poiminta- tai pienaukkohakkuissa on poistettu korkeintaan kolmannes puustosta.

Tutkimusten seuranta-ajat ovat kuitenkin olleet lyhyitä, korkeintaan kymmenen vuotta käsittelyjen jälkeen.

Eri-ikäisrakenteeseen tähtäävien hakkuiden pitkän aikavälin vaikutuksia voidaan arvioida siitä, miten hakkuut vaikuttavat puuston rakenteeseen.

Toisaalta eri-ikäiskäsittely sallii metsänomistajan tavoitteiden mukaisen pienipiirteisemmän käsittelyn.

Jos metsänomistaja haluaa painottaa monimuotoisuutta, hakkuissa on toki mahdollista säästää vanhoja puita, lahopuuta ja lehtipuustoa.

Sekin tiedetään, että eri-ikäiskasvatus hyödyttää peitteistä metsää suosivia lajeja, kuten kasvullisesti lisääntyvää mustikkaa. Selkärankaisista lajeista hyötyjiä ovat esimerkiksi kuukkeli, metso ja liito-orava.

Myös riistapainotteiseen metsien käsittelyyn tarjoutuu entistä parempia mahdollisuuksia. Poiminta- ja pienaukkohakkuilla voidaan luoda metsäkanalinnuille sopivia elinympäristöjä.

Talousmetsissä aktiivista luonnonhoitoa on harjoitettu kohta kaksikymmentä vuotta.

Luonnonhoitoon kuuluvat säästöpuut, lehtisekapuuston ja olemassa olevan lahopuuston säästäminen sekä arvokkaiden elinympäristöjen rajaaminen hakkuiden ulkopuolelle.

”Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus ei millään tavalla itsestään ratkaise monimuotoisuuden turvaamista talousmetsissä, vaan aktiivisesta luonnonhoidosta on edelleen huolehdittava”, summaa Siitonen.

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF