Metsäteillä huutava kunnostustarve

Yksityisten metsäteiden perusparannustarve on huutava. Säästöä syntyy, jos kunnostuksen kohdistaa tien huonokuntoisille osuuksille.

Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen epäilee, etteivät metsänomistajat tiedä mahdollisuudesta hakea kestävän metsätalouden rahoituslain eli kemeran perusparannusrahoitusta vain osalle tietä. Lyhyemmän pätkän korjaaminen laskisi kustannuksia ja voisi madaltaa kynnystä työn teettämiseen.

Metsäteiden pahimpien paikkojen korjaaminen auttaisi Yli-Talosen mukaan puuhuoltoa etenkin keväisin.

”Meillä on huutava pula kohteista, joihin pääsee myös kelirikkoaikana”, Yli-Talonen sanoo.

Perusparannuksen määrät ja sitä myöten teiden kunto on romahtanut viime vuosina. Metsäalan asiantuntijat Meto ry arvioi vuosi sitten, että kolmannes metsäautoteistä vaatisi kiireellisiä toimenpiteitä. Metsäautoteitä on Suomessa noin 120 000 kilometriä.

Esimerkiksi Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen alueella metsäautoteitä on perusparannettu kymmenen kilometrin vuosivauhdilla. Yhdistyksen tie- ja oja-asiantuntija Jyrki Mäkirannan mukaan tarve olisi kymmenkertainen.

”Ne, jotka metsässä ajavat kalustoa, tietävät perusparannuksen tarpeen. Kaiken lisäksi kaluston koko kasvaa samaa tahtia kuin tiet rapistuvat.

”Tienreunan syvät kuopat kertovat tavallisesti siitä, että vanhat betonirenkaista tehdyt siltarummut on uusittava”, tietää MTK:n kenttäpäällikkö Samuli Kokkoniemi.

Mäkiranta muistuttaa, että huonokuntoinen tie vaikuttaa puun hintaan. Kun metsäyhtiö on velvoitettu korjaamaan puunkorjuusta tielle koituneet vauriot, se vähentää korjauskulut jo tarjouksestaan.

Perusparannuksella tarkoitetaan ennen muuta metsäautotien kantavuuden parantamista. Muutaman metrin paikkaaminen on hätäkorjaamista ja soran ja murskeen ajo pintaan kunnossapitotoimia.

Kemeratukea voi hakea sekä metsäteiden kunnostukseen että rakentamiseen. Rahoituslaissa on määritelty, että uuden tiehankkeen vähimmäispituus on 500 metriä.

Anna Kauppi

Avaa artikkelin PDF