Ministeri Tiilikainen vastustaa metsän turhaa kaavoittamista
Jukka Pasonen Kuva: Viestilehtien arkistoKunnat voisivat keventää tehtävätaakkaansa vaikka heti vaatimalla maisematyölupia nykyistä harvemmin, ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ehdottaa.
”Metsälaki ja maisematyöluvat ovat tyypillinen esimerkki kaksinkertaisesta sääntelystä, jos niitä sovelletaan samoilla hehtaareilla”, Tiilikainen sanoo Suomen Metsäyhdistyksen haastattelussa.
Kaavoituksessa halutaan usein varmistaa, että metsän virkistysarvot otetaan huomioon taloudellisten arvojen lisäksi. Kun alueille tehdään monimutkaisia kaavamerkintöjä, kulujen ja tulkinnanvaraisuuksien todennäköisyys kasvaa.
Kuluja aiheutuu erityisesti maisematyöluvasta, jota vaaditaan asemakaava-alueella ja yleiskaava-alueella, jos kunta niin päättää.
MTK suosittelee kunnille, että maisematyölupaa ei vaadittaisi muualla kuin asemakaava-alueella ja sielläkin vain yksi lupa koko metsänsuunnittelukaudelle.
Maisematyölupa voidaan vaatia myös harvennuksilta ja metsänhoitotöiltä, mutta se ei ole kovin yleistä. Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava vaatisi maisematyöluvan ala- muttei yläharvennuksilta.
”Meidän näkemyksemme mukaan kuntien kannattaisi ohjata metsänomistajia kaavoituksella jatkuvaan kasvatukseen. Siihen tähtäävät harvennukset saisi suorittaa ilman lupaa, mutta samanikäisyysrakenteeseen pyrkiviä ei”, Sulkava arvioi.
Kun kunta vaatii metsänkäsittelyltä kaava-alueella jotain erityistä, sen pitää olla valmis korvaamaan maanomistajalle aiheutuneet menetykset. Erityisen tarkkana kunnan on oltava luonnonsuojelukohteiden merkitsemisessä kaavaan.
Jos kunnan kaavan asettama suojelukohde ei vastaa ympäristöhallinnon suojelualueita, voidaan tulkita niin, ettei valtiolla ole alueesta korvausvelvollisuutta. Tällöin kunnan on korvattava maanomistajalle aiheutuvat menetykset.
MTK kehottaa kuntia ottamaan huomioon, että metsänomistajan tulot tulevat tukista.
”Uudistushakkuun kieltäminen estää kohtuullisen hyödyn tuottavan toiminnan varsin usein. Hakkuut voidaan tehdä maisema huomioon ottaen myös avohakkuuna, ja aukon uudistamisvelvollisuus on laissa”, painottaa MTK:n ympäristöasiantuntija Markus Nissinen.
”Avohakkuuton jatkuva kasvatus ei onnistu esimerkiksi mäntykankaalla, ja jatkuvan kasvatuksen hakkuut ovat joka tapauksessa kalliimpia. Yhdessä lupamaksujen kanssa maanomistajan taloudellinen tappio kasaantuu. Korvausta kannattaa hakea kunnalta lain mukaiseen korvausvelvollisuuteen vedoten”, Nissinen kertoo .
Metsänhoito ja erityisesti hakkuut muuttavat maisemaa. On mahdollista, ettei ihmisten kielteinen reaktio liity uuteen ympäristöön vaan vanhan maiseman menetykseen.
”On hyvin todennäköistä, että muutos itsessään tekee kipeää. Metsät edustavat ajallista jatkuvuutta ja jotain, mikä on pysyvämpää kuin meidän elämämme. Niiden kautta saattaa syntyä voimakas paikkaidentiteetti”, taajamametsien tutkija Susanna Lehvävirta Helsingin yliopistosta kuvailee.
Metsän miellyttävyyttä virkistyskäytössä on vaikea arvioida. Ihmiset voivat kertoa viihtyvänsä luonnontilaisessa metsässä, mutta toisaalta he eivät välttämättä erota hoidettua ja hoitamatonta metsää.
”Suhtautuminen metsään muuttuu tiedon lisääntyessä. Esimerkiksi lahopuuhun voidaan suhtautua kielteisesti, jos se nähdään sairaana ja kuolleena puustona. Kun se nähdään monimuotoisuutta lisäävänä, siitä tuleekin toivottua”, Lehvävirta kertoo.
Terhi Pape-Mustonen
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
