Valtio korvaa vain hirvien isot tuhotyöt metsässä

Kuva: Viestilehtien arkisto

Valtio ei Suomessa enää korvaa metsässä sattuneita vahinkoja, kun kemeratukien ehdot muuttuivat tänä kesänä. Poikkeuksena ovat isot hirvituhot, joita korvataan hirvien kaatolupamaksujen tuloilla.

Jos metsänomistaja haluaa suojautua muilta riskeiltä, on otettava metsävakuutus. Näin on tehnyt vain noin puolet metsänomistajista. Esimerkiksi Ruotsissa yksityismetsät on vakuutettu selvästi kattavammin.

Tarjolla olevien metsävakuutusten vertailu ei kuitenkaan ole helppoa, sillä vakuutusyhtiöiden ehdot ja korvaustasot vaihtelevat melkoisesti.

OP:n asiantuntija Matti Roms kehottaa metsänomistajia miettimään ennen muuta sitä, kuinka isosta vahingosta korvauksia lähdettäisiin käytännössä hakemaan. Metsävakuutuksissa on tarjolla jopa vain sadan euron omavastuita. Tällainen herkkä korvauskynnys kostautuu varsin suurina vuosimaksuina.

"Turhasta ei kannata maksaa. Esimerkiksi sadan hehtaarin tilalle suosittelisin 4000 euron omavastuuta. Sillä vuosimaksua saa huomattavasti alemmaksi", Roms neuvoo.

"Korvausta haetaan silloin, kun on oikeasti tapahtunut iso tuho. Alle tuhannen euron omavastuuta ei kannata isolle tilalle ottaa."

Useimmin metsänomistajat hakevat korvauksia myrskytuhoista. Jos vahinko on pieni, moni metsänomistaja kerää kaatuneet rungot joka tapauksessa polttopuiksi, eikä vakuutuskorvauksia tule mieleenkään hakea.

Metsävakuutukset ovat kallistuneet viime vuosina selvästi. Kattavimpien vakuutusten vuosihinnat lähentelevät kymmentä euroa hehtaarilta.

Romsin mukaan yläraja kulkee noin 6–8 eurossa hehtaarilta.

Kun Seinäjoen ammattikorkeakoulussa opiskellut Perttu Ollila vertaili metsävakuutuksia opinnäytetyössään kolme vuotta sitten, laajimpien metsävakuutusten hinnat vaihtelivat tuolloin 2,5 eurosta kuuteen euroon hehtaarilta. Sadan hehtaarin esimerkkitilalla tuolloin voimassa ollut palovakuutus maksoi vaivaiset 65 senttiä hehtaarilta.

"Viime vuosina on kaatunut myrskyissä 14 miljoonaa kuutiota puuta. Korvattavaa on tullut paljon", OP:n Matti Roms perustelee hintojen nousua.

Vakuutusmaksut määräytyvät hehtaaripainotteisesti. Sen sijaan korvaukset maksetaan vahingoittuneiden kuutioiden perusteella.

Metsävakuuttajan tärkein päätös on, kuinka laajan turvan metsilleen valitsee. Suppein ja halvin vakuutus kattaa useimmilla yhtiöillä ainoastaan metsäpalot.

Palot pelottavat metsänomistajia, vaikka maksettuihin korvauksiin nähden paloriski ei ole Suomessa kovin suuri.

"Esimerkiksi vuonna 2008 yksi yksittäinen majavaperhe aiheutti meille suuremmat korvaukset kuin metsäpalot yhteensä. Palokorvaukset muodostuvat yleensä maanmuokkauksen yhteydessä syttyneen heinikkopalon jälkivartioinnin kuluista", Matti Roms kertoo.

Myrsky- ja lumituhojen korvaukset edellyttävät yleensä astetta kalliimpaa vakuutusta. Eläinten, sienten ja hyönteisten varalta on tarjolla kaikkein kalleimmat vakuutusvaihtoehdot.

"Eläimistä yleisin vahingonaiheuttaja on kirjanpainaja", Roms sanoo.

Esimerkiksi Pohjolan vakuutuksessa kirjanpainajatuhoja aletaan korvata, jos tilan alueella on yhteensä vähintään 15 kuutiota hyönteisen tuhoamaa puuta.

Sienivakuutukset eivät kata tyypillisintä vahingonaiheuttajaa, juurikääpää.

"Se ei ole ennalta arvaamaton, koska se on olemassa tuhoalueen maaperässä."

Hirvivahingoissa valtio korvaa vain yksityishenkilöille aiheutuneita menetyksiä. Rajoitus voi aiheuttaa ikävän yllätyksen yhteismetsän osakkaalle.

"Jos yli 50 prosenttia yhteismetsän osuuksista on yrityksellä, valtio ei korvaa hirvituhoja", Roms toteaa.

Vanhanaikaisia, ennen 1970-lukua solmittuja metsän ainaisvakuutuksia on Suomessa voimassa vielä 200 000 kappaletta. Niistä saatavat korvaukset ovat pieniä.

"Ne perustuvat vakuutuksen tekohetken hintatasoon. Jos esimerkiksi seitsemän hehtaaria metsää palaa, korvaus voi olla alle kolme euroa."

Roms kuitenkin tähdentää, ettei ainaisvakuutusta kannata heittää takkaan.

"Lunastamme niitä mielellämme takaisin. Niistä saa muutamia euroja, ja voi tulla jopa satasia."

Hanna Lensu

Avaa artikkelin PDF