Ammattikalastajien työaika kuluu sisävesillä uponneiden ja jäähän jäätyneiden moottorikelkkojen irrotteluun
Suuri lumimäärä on nostanut vettä jään pintaan ja jään pinta on kohvainen.
MT oli Ilkka Karppisen matkassa Höytiäisen jäällä viime vuoden tammikuussa. Silloin jäällä ei ollut lunta nimeksikään. Kuva: Lari LievonenLumen runsaus ja ohuet jäät ovat sekä raskas että vaarallinen yhdistelmä jäillä kulkeville ammattikalastajille.
Lumen paino on nostanut vettä jään pintaan. Vesikohva säilyy jään pinnalla, vaikka lämpötila painuu pakkasen puolelle.
Suomen sisävesiammattikalastajien liitto ry:n toiminnanjohtaja Juha Piilola kertoo, että jääoloihin liittyvistä vaikeuksista tulee viestiä ympäri Suomen.
”Ne, keiden talous kestää, ovat jopa nostaneet verkot vesiltä. Vaikeudet näkyvät kalatukkureilla asti, sillä tulevien kalojen virrat ovat pienemmät kuin tavallisesti tähän aikaan.”
Ilkka Karppinen kalastaa Höytiäisellä. Alkutalvi näytti jäätilanteen suhteen hyvältä, mutta nyt se on haasteellinen.
Kovista ja melko pitkään kestäneistä pakkasjaksoista huolimatta Höytiäisellä on lumisilla paikoilla jäätä vain 25–30 senttiä. Moottorikelkoilla kulkemisesta syntyneiden runkourien kohdilla jäätä on puoli metriä.
Kala ei tule koskaan helpolla, vaikka millä pyytäisi, Karppinen toteaa.
”Mutta erityisesti tänä talvena kalastajan pitäisi jaksaa neuvotella aktiivisesti hinnasta kalanostajien kanssa.”
Moottorikelkalla joutuu kulkemaan kaasu pohjassa, ettei jää kiinni, ja keli on muutenkin raskas. Se tarkoittaa vähintään kaksinkertaista polttoaineen kulutusta helpompaan jääkeliin verrattuna, vaikka minunkin kelkassa on nelitahtimoottori, Karppinen kertoo.
Haastava keli pidentää myös työaikaa, ainakin 10–20 prosenttia.
Jos keliolot jäällä ovat erityisen vaikeat, Karppinen ei ota ahkiota tai rekeä mukaan vaan sitoo kaikki tarvittavat välineet moottorikelkkaan.
Pelkällä kelkalla taitava kuljettaja kyllä pärjää oloissa kuin oloissa.
”Verkkokalastaja vielä pärjää. Mutta muikusta saattaa tulla pula, sillä nuottaporukoille olosuhteet jäällä ovat lähes mahdottomat. Heillä on raskas nuottauskalusto sekä parhaassa tapauksessa painava saalis.”
Piilolan mukaan nuottaporukat ovat pärjänneet, jos ovat ajaneet etukäteen uria jäälle kaluston kuljettamista varten.
Pelkkä urien ajaminen ei kuitenkaan riitä. Ne pitää myös viitoittaa, jotta ne löytyisivät lumisateen jälkeen.
Talvi 2011–2012 oli samanlainen kuin kuluva, Piilola muistelee.
”Silloin päätin, että en enää koskaan lähde jäälle sellaiseen sohjoon verkkoja kokemaan. Laskin, että sinä talvena kelkan repimiseen sohjosta kului viikon työtuntien verran aikaa.”
Piilolalla on hydrokopteri eli jääkiitäjä, joka on eteenpäin työntävällä ilmapotkurilla varustettu, kevyehkö, litteäpohjainen kulkuneuvo. Se pystyy kulkemaan sekä vedessä että liukumaan jäällä. Edes sen ominaisuudet eivät auta tällä hetkellä.
”Sillä pääsee esimerkiksi turvallisesti uveavantojen ja railojen yli. Mutta verkkojen kokemisen ajaksi, puolesta tunnista tuntiin pysäytetty hydrokopteri painuu lumeen ja saa veden nousemaan pintaa kohti, jonka seurauksena menopeli jäätyy kiinni.”
Kelien odotetaan jatkuvan tällaisina koko helmikuun, jospa keväämmällä helpottaisi, Piilola toivoo.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
