Metsäpolitiikassa ansiokkaan uran tehnyt Jan Heino on poissa

Metsäneuvos Jan Heino (1947–2024) menehtyi vaikeaan sairauteen kotonaan.  Kuva: Metsähallitus

Metsäneuvos, metsänhoitaja Jan Erik Heino kuoli kotonaan Espoossa 28. marraskuuta 2024 vaikean sairauden murtamana.

Heino syntyi 22.7.1947 Liljendalissa nelilapsisen maanviljelijäperheen toiseksi vanhimpana. Kun isoveli kiinnostui tilanpidon jatkamisesta, Heino suuntautui opintielle.

Erinomaisesti sujuneiden lukiovuosien jälkeen urasuunnitelmissa olivat eläinlääkärin ja metsänhoitajan ammatit. Jälkimmäinen vaihtoehto peri lopulta voiton. Hän valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1971.

Jan Heino teki ainutlaatuisen laajan ja vaikuttavan uran kotimaisessa ja kansainvälisessä metsäpolitiikassa.

Työuran merkittävimmät tehtävät olivat Centralskogsnämden Skogskulturin johtaja 1979–93, maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja 1993–99 ja Metsähallituksen pääjohtaja 1999–2006. Ministeriövuosinaan Heino toimi hetken myös ministerin erityisavustajana.

Ura huipentui FAO:n varapääjohtajan tehtävään vuosina 2006–2010. Vahva asiaosaaminen, laaja yleissivistys ja kielitaito, hyvät ihmissuhdetaidot sekä perheen vankka tuki ja sidosryhmien luottamus auttoivat Heinoa nousemaan aina vain vaikuttavimpiin asemiin.

Ansioistaan suomalaisen metsäalan hyväksi hänelle myönnettiin vuonna 2012 metsäneuvoksen arvonimi. Aiemmin vuonna 1996 Heino oli kutsuttu Ruotsin kuninkaallisen maa- ja metsätalousakatemian jäseneksi sekä vuonna 2008 Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi h.c.

Jan Heino oli mutkaton yhteistyökumppani. Kuva: Heinojen kotialbumi

Jan Heino teki valtaosan työurastaan kotimaan metsäorganisaatioissa. Hänen erityiskiinnostuksensa ja -vahvuutensa olivat kansainväliset metsäkysymykset. Heino oli elementissään toimiessaan monikulttuurisessa ympäristössä. Kutsut kansainvälisiin asiatuntijatehtäviin jatkuivat vielä eläkevuosinakin.

Heinon opettaja, professori Paavo Yli-Vakkuri kuoli satavuotiaana. Jan Heino otti kunniatehtäväkseen saattaa Yli-Vakkurin sotavankiajan muistelmat laajempaan julkisuuteen. Kirja ”Pahinta oli kylmyys” julkaistiin syksyllä 2023.

Runsaista työmatkoista huolimatta vapaa-ajallaan Heino omistautui perheelleen. Hän harrasti lukemista, ruuanlaittoa ja ulkoilua perheen kanssa.

Metsästyksen Heino aloitti vasta 50-vuotiaana kunnioittaakseen sotaveteraani-isänsä toivetta olla hankkimatta asetta tämän elinaikana.

Jan haki voimaa metsästä jopa silloin, kun jalat eivät enää kantaneet. Hän istui tuolilla ja nautti metsän tuoksuista, äänistä ja vihreydestä.

Metsäylioppilaiden opintomatka Punkaharjulle kesällä 1969 merkitsi käännettä Jan Heinon elämässä. Metsäntutkimuslaitoksella työskennelleen Elvi Korhosen positiivisuus ja energisyys teki nuoreen opiskelijaan lähtemättömän vaikutuksen.

Pari vihittiin 1972, ja perheeseen syntyi neljä lasta ja kuusi lastenlasta. Elvistä tuli miehensä urakehityksen vankkumaton tukija ja sparraaja.

Jan Heino oli diplomaattinen herrasmies ja miellyttävä yhteistyökumppani.