Selvitys: Ympäristötavoitteisiin pääseminen iskee metsien käyttöön – tutkijat ehdottavat muun muassa metsähakkeelle ja ojituksille veroa

Tutkijoiden ehdottaman metsähakeveron seurauksena arviolta vajaat kaksi miljoonaa kuutiota puuta voisi siirtyä energiakäytöstä jalostukseen. Kuva: Kai Tirkkonen

Jos Suomi haluaa saavuttaa ilmasto-, luonto- , ja vesistötavoitteensa, tulee metsien käytön muuttua merkittävästi.

Tähän tulokseen tuli lähes 40 Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkijaa. He ovat koonneet Sitran tilaamaan selvitykseen keinoja, joiden avulla hiilineutraalius, luonnon monimuotoisuus ja vesien hyvä tila voidaan turvata samanaikaisesti Suomessa.

“Kokosimme ensimmäistä kertaa kattavan ratkaisupaketin, joka ulottuu metsissä tehtävistä toimista valtion mahdollisuuksiin vauhdittaa muutosta”, sanoo erikoistutkija Sampo Pihlainen Suomen ympäristökeskuksesta tiedotteessa.

Selvityksen tuloksista kerrottiin maanantaina medialle järjestetyssä ennakkoinfossa.

Tutkijat ovat laatineet tavoitteisiin pääsemiseksi laajan ohjauskeinopaketin, johon kuuluu lakimuutoksia, tukia ja veroratkaisuja.

Valtaosa Suomen metsistä on talousmetsää, minkä vuoksi selvitys keskittyy niissä tehtäviin monimuotoisuutta lisääviin hoitotoimiin.

Selvityksessä ehdotetaan, että metsiin jätetään aiempaa enemmän etenkin vanhoja ja järeitä säästöpuita. Lisäksi metsänhoidossa suositaan lehtipuita, lisätään lahopuuta esimerkiksi tekopökkelöiden avulla ja säästetään jo olemassa oleva kuollut puu.

Talousmetsien riittävä luonnonhoito turvattaisiin lainsäädännöllä sekä metsänomistajille tulonmenetyksiä korvaavalla tukijärjestelmällä. Tukea voisi saada esimerkiksi lakitason ylittävästä arvokkaiden piirteiden säästämisestä.

"Metsiin kohdistuu kunnianhimoisia ympäristötavoitteita, jotka edellyttävät lisätoimia. Ohjauskeinovalinnat ovat poliittisia päätöksiä. Raportissa on esitetty tutkijoiden ehdotus kokonaisuudeksi”, Pihlainen sanoo.

Vesistövaikutusten vähentämiseksi tutkijat esittävät uudisojitusten kieltämistä ja kunnostusojitusten säätämistä luvanvaraiseksi tai ojitusten haittaveroa.

Hiilinielutavoitteen saavuttaminen edellyttäisi puolestaan metsien hiilitukijärjestelmää sekä lakisääteisiä ikä- ja läpimittarajoja päätehakkuilla.

“Metsänomistajilla on keskeinen rooli ympäristötyössä, minkä takia ohjauskeinopaketissa heille ohjataan tukia. Esimerkiksi hiilitukijärjestelmässä metsänomistajia palkitaan rahallisesti hiilinielujen parantamisesta”, sanoo Pihlainen.

Tutkijat esittävät myös yksityismetsien Metso-ohjelman laajentamista sekä valtion metsien suojelun lisäämistä.

Näiden lisäksi selvityksessä ehdotetaan metsähakeveroa. Sen seurauksena arviolta vajaat kaksi miljoonaa kuutiota voisi siirtyä energiakäytöstä jalostukseen.

Selvityksessä ehdotetuilla toimenpiteillä olisi laajoja vaikutuksia sekä puuntuotantoon että metsäteollisuuteen. Toisaalta toimenpiteet parantavat samaan aikaan merkittävästi ekosysteemipalveluja, mutta niiden taloudellisesta arvosta ei ole toistaiseksi tarkempaa tietoa.

Toimenpiteiden seurauksena hakkuukertymä laskisi karkeasti arvioiden 60–65 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Se tarkoittaisi noin 15 prosentin laskua nykytasosta. Lasku kohdistuisi etenkin kuuseen ja lehtipuuhun.

”Koska emme pysty laskemaan kestävyystoimien tuottamaa taloudellista hyötyä, muutokset eivät näyttäydy investointeina vaan kustannukset korostuvat”, painottaa Luken apulaisprofessori Jussi Lintunen Sitran tiedotteessa.

Puutuoteteollisuuden tuotos laskisi arviolta 10 prosenttia ja paperi- ja massateollisuuden 11 prosenttia. Energiantuotannossa kiinteiden puupolttoaineiden käyttö laskisi hieman alle viidenneksen.

Tutkijat huomauttavat, että luvut ovat vain suuntaa antavia arvioita, sillä mallinnuksiin liittyy paljon epävarmuuksia.

Ehdotetut toimenpiteet jakautuisivat metsiin niin sanotulla 10/20/70-mallilla.

Siinä 10 prosenttia metsämaasta suojellaan myös Etelä-Suomessa, 20 prosenttia metsämaasta on voimakkaamman luonnonhoidon piirissä ja loput 70 prosenttia maltillisemman, mutta nykyistä mittavamman luonnonhoidon piirissä.

Esitetyt keinot tukevat Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta ja pyrkivät kääntämään metsälajien uhanalaiskehityksen myönteiseen suuntaan vuoteen 2050 mennessä. Monet niistä ovat samoja kuin Suomen luontopaneelin ja Suomen ilmastopaneelin viime viikolla julkaisemassa raportissa.