Historialliset lumituhot työllistävät vieläkin – "Onni onnettomuudessa, että puukauppa on käynyt ennätysmäisesti"

Katkenneet puunlatvat erottuvat kopterista otetuissa kuvissa. 

Naps. Naps, naps. Metsästä kantautui pahaenteistä paukahtelua.

”25 euroa meni nyt, nyt ja nyt”, kuvaili Suomussalmella metsää omistava Jarmo Tolonen viime vuoden tammikuun tunnelmia MT:n haastattelussa.

Sää teki historiallisen ilkeän tempun koillis- ja itäsuomalaisille metsänomistajille, kun painavat luminietokset silpoivat kelin lauhtuessa puita säpäleiksi.

Tolosen metsästä tuhopuuta korjattiin 20 rekkakuormallista.

”Onni onnettomuudessa oli, että puukauppa on käynyt ennätysmäisesti, ja lumituhopuita on saatu leimikoihin mukaan”, toteaa MTK:n kainuulainen metsäasiantuntija Heikki Rahko.

Tykkylumen aiheuttama sähkökatkopiina, hiihtokeskusten ulkoilukiellot ja metsätuhot painuivat muualla Suomessa nopeasti unholaan. Rahkoa, muita tuhoalueiden metsäammattilaisia ja metsänomistajia viime tammikuun kohtalokkaiden päivien jälkisiivous piti kiireisinä koko vuoden.

Eikä työ vieläkään ole valmis. ”Yhdistyksille tulee yhä harvakseltaan toimenpidepyyntöjä. Ja varmasti on sellaisia alueita, joissa maanomistaja ei ole käynyt. Kaikissa paikoissa ei kukaan käy”, Rahko tuumii.

Hän arvioi, että noin puolet tuhopuista on saatu pois.

Varmasti on sellaisia alueita, joissa maanomistaja ei ole käynyt. Kaikissa paikoissa ei kukaan käy.

Lumen silpomaa puustoa Lieksassa. Kuva: Lari Lievonen

Lumi teki erittäin pahaa jälkeä Suomussalmen ja Hyrynsalmen seuduilla. Kriisi oli asukkaille vakava, kun haja-asutusalueiden sähkökatkot venähtivät päiväkausien mittaisiksi.

Alueen hakkuissa oli tuhojen vuoksi poikkeusvuosi. Viimeiset lumituhoarviot vakuutusyhtiöitä varten valmistuivat vasta joulukuussa, kertoo metsänhoitoyhdistys Ylä-Kainuun toiminnanjohtaja Kari Paavilainen.

Yhdistyksellä on palkkalistoillaan viisi metsäasiantuntijaa, mutta tuhoarviointien tekijöiksi tarvittiin vielä kuusi henkilöä lisää.

Kun tilanne oli päällä, metsään ei ollut kenelläkään asiaa. Kulkijalle olisi voinut käydä yhtä kehnosti kuin paikallisen poroisännän porolle, joka löytyi metsästä kuolleena. Puunlatva oli pudonnut poron päälle ja katkaissut sen selkärangan. …

Metsätalousinsinööri Aino Hyttinen tarvitsee pitkiä metsäsuksia työssään. Viime keväänä hän hiihti Puolangan hangilla kartoittamassa lumen särkemiä metsiä. Kuva: Pekka Fali

Napsahteluvaiheen hellitettyä metsätuhojen laajuutta piti päästä selvittämään. Vakuutuskorvauksia ei voi hakea ilman tuhoarvioita.

Heikki Rahkon mukaan metsänomistajille on Kainuussa maksettu metsävakuuutuskorvauksia noin viisi miljoonaa euroa.

Metsätalousinsinööri Aino Hyttinen kartoitti tuhoja huhtikuuhun asti pitkillä metsäsuksilla sivakoiden. Hyttinen työskentelee Rokua-Paljakan metsänhoitoyhdistyksessä, jonka alueella lumituhoja tuli Puolangalle.

”Puolangalla oli yli metri lunta, joten metsässä ei päässyt liikkumaan muuten kuin suksilla tai lumikengillä.”

Ylä-Kainuun yhdistyksessä otettiin avuksi drone eli kuvauskopteri. Sen avulla saatiin kartoitettua teiden lähialueita. Katkenneet puut erottuivat kuvissa, kun maa oli valkeana. Lumien sulamisen jälkeen kopterikuvat eivät enää tuottaneet samanlaista hyötyä.

Iso osa lumen pirstomasta puustosta jää metsään lahoamaan. Kuva: Lari Lievonen

Tänä talvena on viimeiset hetket kerätä tuhopuita käyttöön. ”Ensi kesänä on jo myöhäistä. Silloin kuori irtoaa ja puu kelpaa enää polttopuuksi”, Paavilainen sanoo.

Monen metsänomistajan tukit ovat joutuneet kuitupuupinoon. Rahkon mukaan lumen repimissä puissa oli sahojen mielestä laaturiskejä. Silpoutuneessa puussa voi olla pitkällä matkalla irronneita säleitä.

”Hoitamattomat, ylitiheät puustot kärsivät pahiten, mutta vahinkoja tuli myös hiljattain harvennettuihin metsiin.”

Joissakin tapauksissa nuoria ja jopa varttuneita metsiä oli kohdannut niin mittava tuho, ettei muuta vaihtoehtoa ollut kuin hakata kaikki pois ja aloittaa metsänkasvatus alusta.

Iso osa lumen pirstomista puista jää metsään lahoamaan. Yhtenä huolena on, riehaantuvatko tuhohyönteiset, kun kaatuneita, vielä eläviä puita jää niiden lisääntymisalustoiksi.

”Se ehkä paljastuu vasta ensi kesänä”, Paavilainen arvioi. Hän on kuitenkin toiveikas sen suhteen, ettei lumituhoa seuraa ötökkätuho. ”Tilanne olisi pahempi, jos metsätuhoja olisi useana peräkkäisenä vuotena.”

Eli toivoa sopii, että tänä talvena lumi kohtelee puita hellävaraisemmin kuin vuosi sitten.

Entä opittiinko historiallisesta lumikatastrofista jotain?

”Jaa-a”, miettii Paavilainen. ”Varautuminen tällaiseen on mahdotonta. Mutta metsät kannattaa pitää kunnossa ja tehdä harvennukset ajoissa.”…

Lue myös toimittaja Sari Penttisen kommentti Pimeät pirtit