"Ongelma koputtelee meidänkin oveamme" – tutkijan mukaan Suomen ilmasto on ollut kirjanpainajan massaepidemioille vielä viileä

Muun muassa Etelä-Ruotsissa on hakattu viime vuosina mittavia määriä kirjanpainajien tappamia kuusikoita. Kuva: Kari Salonen

Lämpimät kesät ja leudot, roudattomat talvet lisäävät tulevaisuudessa metsätuhojen riskiä, arvioi tutkija Markus Melin Luonnonvarakeskuksesta.

"Eurooppa on 2000-luvulla kärsinyt ennennäkemättömän suurista kirjanpainajatuhoista. Suomi on selvinnyt vähällä, sillä lämpenemisestä huolimatta ilmastomme on kirjanpainajan massaepidemioita ajatellen viileä. Vaikka Keski-Euroopan kaltaiset suurtuhot ovat meille vielä kauhuskenaarioita, eivätkä lähitulevaisuutta, ennakointi ja varautuminen tulee sananmukaisesti tehdä ajoissa", Melin kirjoittaa blogissaan.

Hän muistuttaa, että Etelä-Ruotsissa on pelkästään viime vuosina hakattu kirjanpainajan tuhoamaa puustoa enemmän kuin Suomessa koko 2000-luvulla.

"Ongelman voidaan siis sanoa koputtelevan meidänkin oveamme. Suomessa kirjanpainajatuhon laukaisee lähes poikkeuksetta aikaisempi abioottinen tuho. Lumen katkomat, myrskyn kaatamat tai kuivuuden stressaamat kuuset tarjoavat kirjanpainajalle lisääntymisalustan, jonka turvin populaatio voi kasvaa niin suureksi, että terveidenkin kuusten tappaminen onnistuu."

Melinin mukaan sekametsien kasvattaminen nähdään yhtenä osana metsien sopeuttamista, etenkin alueilla, joilla sekametsää tapaa luontaisestikin syntyä.

"Sekametsien tiellä seisovat vanhat käsitykset 'roskapuusta'. Lisäksi etenkin osassa Lounais-Suomea tiheät hirvieläinkannat vaikeuttavat sekametsien kasvattamista, mikä johtaa kuusen suosimiseen. Myös kuusen kantohinta voi houkuttaa. Tuhopuusta ei kuitenkaan tukkia revitä. Tähän asti nähdyn perusteella asetelma on nurinkurinen, sillä metsätuhotilanne ei tästä helpotu, ja meillä juuri kuusi on ilmastonmuutoksesta eniten kärsivä puulaji."

Markus Melinin blogiteksti: Metsät ja ilmastonmuutos – kun vaikutukset voi nähdä omin silmin